Taivaanrannan haalari

Ompelemisessa olen aivan aloittelija. Vuosikausia olen pitänyt käsitöiden tekemistä jo ajatustasolla mahdottomana puuhana, jota en hallitse yhtään. Joitain epäonnisia tekeleitä olen kutonut, vaikka juuri kutominen oli ykkösinhokkini koulun käsityötunnilla. Osaltaan varmasti vaikutti se, että käsityöopettajamme oli sieltä aivan hirveimmästä päästä. Hän olisi menestynyt hyvin natsi-Saksassa. Käsitöitä tehtiin itku kurkussa ja kaulaliinan tekeleet huopuivat hikisten käsien puristelussa. Sisareni taas on käsitöitä tehnyt aina ja on taitava niissä. Innostus on tarttuvaa ja ihailu saa kokeilemaan uusia asioita (toinen eteenpäin ajava kaksikko on kateus ja pakko, pakosta oppii vaikka peruuttamaan peräkärryä kun on ajanut itsensä umpikujaan. Tässä nyt ei kuitenkaan ole kyse kummastakaan.).

Oma työni muistuttaa mielestäni välillä ompelemista. Siinäkin tehdään leikkauksia, yhdistellään materiaaleja ja ajatellaan kolmiulotteisesti. Hyvään lopputulokseen vaikuttaa tarpeeksi tasainen ja yhtenäinen leikkaus ja yksityiskohtien siisteys. Työkalut ovat erilaiset kuin ompelemisessa, mutta yhtälailla laitteita, joille voi jotain tehdä, jos vaikka terä täytyy vaihtaa keskenkaiken. Ompelukonekaan ei siis pelota enää samalla tavalla kuin aikaisemmin. Pitäisi pelottaa, ompelu on vaikeaa jos ei osaa. Ihailen entistä enemmän uskomattoman upeita ompeluksia, joita esitellään blogeissa.

Mikä meni pieleen? Kaikki!

Ensimmäisiksi ompeluksikseni olen tehnyt paitoja. Enemmän tai vähemmän taistellen ja vaihtelevilla lopputuloksilla, mutta tarpeeksi onnistumisen iloa kokien, jatkaakseni haaveilua. Suuri haave on ollut tehdä haalarit Iltatähdelle. Ihan mahdollisimman yksinkertaiset. Kirppiksellä näin tarkoitukseen sopivan joustofroteisen miesten oloasun. Kaavakin löytyi ja vertasin sitä käytössä oleviin haalareihin. Yläosaan täytyi lisätä pituutta ja lahkeista lyhentää. Kaavojen koon muuttaminen on ihan uusi asia minulle. Senverran olen asiaan perehtynyt käsityölehdistä ja ompelukirjoista, että leikkasin kaavan poikki, lisätäkseni pituutta. Mietin, että kaavaan pitäisi varmaankin teipata lisäpala, mutta laiskuuttani jätin sen tekemättä. Mikä tässä nyt näin yksinkertaisessa asiassa voisi mennä pieleen? Ja heti heitettiin pienestä ylimielisyyden synnistä kuumalla kivellä. Olin sitten asetellut takakappaleen yläosan nurinpäin kankaalle ja leikattu kappale oli käyttökelvoton sekasikiö. Itku. Kurkistin olkapääni yli, että kukaan ei vaan näe tyhmyyttäni (olin yksin).

Kangasta ei olohousuissa enää ollut uuteen yhtenäiseen takaosaan, joten katkaisin takakappaleet ja vaihdoin yläosat oikeinpäin. Harmittaa hirveästi tuo poikkisauma. Olin todennut kaavan aivan liian leveäksi ja mietin, että takana olevan poikkisauman voisin peittää resorikaitaleella, joka samalla myös kuroisi haalaria kapeammaksi. Ompelin kuitenkin sivusaumat ensin. Sitten ihmettelin haalarinrousku käsissäni, että mites se resori nyt sitten tuonne laitetaan? Noh, saumuristakin oli yksi lanka lähtenyt kesken matkan ja tikit purkaantuivat paikoin. Koska tiesin mallin väljäksi, otin sakset käteen ja saumat pois. Sivusaumoja uudelleen ommellessa saumuroin haalarin olkaimeen vekin. Tapahtuuko kenellekään muulle aloittelijalle näitä? Siipalle sanoin, että hankkisi sekin tällaisen rentouttavan uuden harrastuksen, kun kuivat perkeleet lentelivät suustani, ompelukoneenkin takkuillessa.

"hyödynnä olemassaolevat saumat"
luki jossain ohjeessa.
Eipä noiden lahkeide käännösten
  käyttäminen paljoa aikaa
 säästänyt muuten sählätessä.

Kaapista löytyvistä resoreista musta oli lähinnä sopivaa. Ei se mikään nappivalinta ole, eikä alkuperäiseen ajatukseen myöskään kuulunut värien yhdisteleminen. Mutta jos olisin housut puolitekoisiksi jättänyt etsiäkseni jostain sopivan resorin, olisivat keskeneräiset vielä kun poika menee armeijaan.

Itkuraivolla haalarit valmiiksi vielä muutamien mokien kautta. Sitä en ymmärrä, että kaikista vastustuksista ja hölmöilyistä ja nolostelusta huolimatta, näiden tekeminen oli hauskaa! Varmaankin koittaa joskus vielä uuden yritelmän päivä ja toivottavasti tästä jotain oppi vastaisen varalle. Ehkä seuraavalla kerralla ei tihkaise niin pahasti. Ja jälkikin ehkä kokemuksen lisääntyessä paranee.

Ja unelmiahan täytyy olla. Joskus vielä kokeilen aplikointia. Eräs tietty kuva sopisi mielestäni näihin haalareihin. Tiedän sen olevan aivan hysteerisen vaikeaa suhteutettuna taitoihini. Mutta joskus sitten. Siihen saakka olkoon hulluna haaveena ja haalari ostokuvavalikoiman armoilla.

Työvoitto! Yksi haave toteutettu.