maanantai 27. lokakuuta 2014

Aikakauden päätös

Kaikenlaista elämänmuutosta on tapahtunut. Välillä tuntui, että olen nahkapussi, jonka toiseessa lahkeessa luut kolisevat toisiaan vasten kuin säkissä, toisessa velloo  kaikki mahdolliset nesteet ja kropan keskellä hölskyy sydän vaahdon keskellä, päähän saakka ei riittänyt muuta kuin tyhjää. Taisinpa kokea kohtalaisen pitkään jatkuneen masennuksen. Viimeisen kuuden vuoden kiteyttäminen kuuluu näin: kolari, keskenmeno, konkurssi, kissan kuolema, kodin menettäminen, kissa karkasi ja koirakin kakkaa lattialle. Ihmisestä tulee aikamoinen fatalisti ja huonojen uutisten pelkääjä ja negatiivisia asioita korostava, kun kaikenlaista kasautuu. Välillä uskoin aivan oikeasti, että hiiri oli juossut pentagrammin ensilumelle. Ja että rappujen yläpäässä osittain lautojen alta näkyvä pahvilaatikon pala, jossa luki "varovasti", oli jonkinlainen enne. Latvakakkonen, sepä se.

Eräänä aamuna kuitenkin heräsin ja huomasin, että nyt on tullut luettua netistä jokaikinen murha, suuronnettomuus, surullinen elämäntarina, nälänhätä, kummitustarina, epäreiluus, julmuus, itsesyttyminen ja kuolleista herääminen. Samoin kuin, nyt on tullut katsottua ihan jokainen kissavideo, feissarimoka ja pelattua se viimeinenkin peli, jossa näytöllä putoaa valopilkkuna virtuaalinen karkki. Aika jatkaa eteenpäin ja jättää murehtiminen, lamaannus ja itsesääli taakseen. Huomioida hereilläoloaikanaan vähän muutakin kuin oma napa, joka sijaitsee näkökentän keskellä, kun roikottaa päätään kyyristyneiden hartioidensa jatkeena. Ai helkutti, kun nostaa päätään, täällähän on muitakin ja kokonainen maailma (myöskin harmaana päivänä).

On hienoa huomata, että moni asia saa taas hymyilemään ja nauramaan, suunnittelemaan tulevaisuutta, ärtymään ja perustelemaan mielipidettään, keksimään uusia mahdollisuuksia käsitöihin ja nukkumaan hyvin.

Yritin kaikkeni, että olisin tullut näkymättömäksi. Kävikin niin, että ystävystyin kesän aikana uusien ihmisten kanssa, sisko ei lakannut ottamasta kontaktia ja äitikin motkotti soittelemattomuudesta tarpeellisissa määrin.

Onnellinen maanantai, tämä on jotain uutta pitkästä aikaa. Kohta taas päivittelen täällä tyhmyyttäni noissa rättikässä jutuissa, happamilla mausteilla tietenkin :).

(ps: Minä selvisin!)