maanantai 19. maaliskuuta 2012

Projekti kalusto kuntoon

Kovia takapenkinkuskeja nuo joutsen naiset. Pariskunta lensi määrätietoisesti ja suoraviivaisesti läpi taivaan lauantai aamulla. Ihan hyvin näytti menevän, mutta toinen nalkutti kovaäänisesti ja tauotta koko matkan. Niin, saattoihan se olla se ukkokultakin äänessä, en osaa joutsenten sukupuolia erottaa toisistaan lennossa. Enkä kyllä maassakaan (poden jonkinasteista lintukammoa). Välillä näytti, että edellä lentävä yritti pakoon puolisoaan. Otti sellaisia spurtteja välillä, että toinen joutui kaula nykien räpiköimään perässä. Tosiasiassa kai kyseessä oli tiedotus matkan suunnasta. "Käännyttiinkö sinne tuon kallionkumpareen kohdalta vai vasta järveltä?!". Nauratti, miksi sitä pitää niin kovaa toitottaa, kun toinen tulee ihan pyrstöhöyhenissä perässä, eikä muita lintuja näy koko taivaankaaren matkalla. Kai se näyttää samalta, kun käydään Siipan kanssa vaikka kaupassa. Täytetään ilmatilaa turhalla jorinalla perunoista ja sipulista, vaikka ei niihin kai toisen kommenttia tai vahvistusta tarvitsisi. Eniten kuitenkin hymyilytti se, että seuraavaksi tulevat myös kurjet peltojen sulavesiin. Sehän taitaa olla kevät tulossa sittenkin! Toissapäivänä ehdotin Siipalle, että käyn hyppimässä tonttia verhoavassa puolimetrisessä lumihangessa. Lumi painuisi ja sulaisi ehkä nopeammin pois.

Perjantaina minusta puhuttiin radiossa. Joo-o, ihan totta! Pahimmat hammaslääkärikammoilijat ovat kuulemma nelikymppisiä naisia. Hörähtelin aikani, ennenkuin tajusin, että sehän olen minä. Torstaina illalla oli taas viimeinen jäljellä oleva viisaudenhammas alkanut vaivata ja hörähtelyni oli paksuposkisen suutaan aukisaamattoman mörinää. Keskivertoisuudestani sisuuntuneena soitin heti hammaslääkäriin. Enhän mä nyt halua olla pelkoinen (enkä muuten nelikymppinenkään)! Minähän en pelkää mitään (paitsi kaikkea pimeällä)! Vuosikausia sitä on luullut, että kipunsa pitää vain kestää, kun tuo vihapito hammas on aina hoidoissa tuonne puheonkaloon jätetty. Akuuttiajalla sain lääkekuurin ja "mahdollisesti hampaat ja kielen ruskeaksi värjäävää"-purskutusnestettä, Korson lyyliä = corsodyl. ("Väri vastaa kahvin aiheuttamia tummentumia ja poistuu itsestään. Lääkäri saattaa joutua poistamaan tummentumat". Vaaaat?! Poistuu vai ei poistu itse??).

Tänään minusta otetaan kuvia. No ei niitä kiinnosta kuin jauhantaluiden röntgenkuvaus. Turha laittaa tukkaa nätiksi. Tämänkin olen jo tehnyt aiemmin, kahdesti. Jos tällä kerralla saisi vaikka yhden kuvan mukaan, kuten sikiön ultraäänikuvauksista. Laittaisin sen kehyksiin ja eteisen seinälle. Olis vieraita vastassa aina kestohymy. Sinnehän tuo sopisi sen aiemmin esittelemäni pääkallolipun viereen.

Sitten pitäisi ainoastaan tilata se varsinainen aika hampaan poistoon. Kainalot hikoilevat valmiiksi ja nenä ja sormempäät ovat valkoiset. Jo sana suukirurgia on ihan kamala. Josko tämä elämä sitten kuitenkin helpottaisi. Puolittain näkyvillä oleva viisaudenhammas on hankala hoitaa, vääntää muita hampaita ja aiheuttaa päänsärkyä. Pois vaan, ei se kirpaise kuin hetken (plus puudutuksen poistuttua joitain päiviä, ja se puudutuskin on inhottavaa, kun ei tiedä mitenpäin nenä roikkuu ja kuola karkaa suupielten bokserirrutuista). Ja varmasti ostan itselleni suklaata lohdutuksesi! Pidän hammaslääkärit työllistettyinä. Jotenkin sitä on sellaisen harhakuvan vallassa (vai onko harhaa?), että hammaslääkäreillä ei itsellään ole koskaan ollut yhtäkään reikää hampaissaan. Sitten sitä itse luikkii hoitoon anteeksipyydellen kalustoaan. Aivan kuin menisi tunnustamaan syntinsä lääkärille. "Sinulle on annettu vain tämä yksi pysyvä hammaskerta. Ja katso miten huonosti olet sitä kohdellut!". Totta, myönnetään, saisinko anteeksi ja voisiko mitään enää tehdä, pliiiis, armoa! Edellisen viisaudenhampaan poiston jäljiltä ien repeytyi ikäväksi suikaleeksi ja lipare rupesi heittämään henkeään sinnitellen suussa, toisesta päästä roikkuen. Haisi kuin T-rexin turpa ja poistaahan se piti jälkikäteen.

Kyl se siitä, havuja perkele, kymmenenvuoden päästä voimme nauraa tälle, ei saa jäädä tuleen makaamaan ja kehitysmaiden lapsilla ei ole edes ruokaa. Länsimainen keskivertokädellinen lakkaa valittamasta ja hoitaa asian kuntoon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti