Minä olen niin loppu lapioimiseen tältä kesältä! Olen lapioinut seisten, istuen, maaten ja kontillani. Ylöspäin, alaspäin ja sivulle. Soolona ja kuorossa. Mursketta, kivituhkaa, multaa, savea, maakosteaa ja kuorikatetta (myös koirankakkaa, eräällä työmaalla kottikärryt olivat yön aikana täyttetty nurmikolta kerätyillä kahden jättikoiran jättipökäleillä). Vaikka kaivaisi kuinka pienen kuopan, aina siellä on vastassa joko kivi tai juuri. On ollut hyvä huomata, että en ole tunteeton, yleisin tuntemus on maitohappo. Mitä myöhempi vuodenaika on, sitä nopeammin saa lapioinnista olkapääpistoksen. Ehkä se johtuu siitä, että loppukaudesta olen lapiohommissa yksin. Olen miettinyt, että kun kuolen, hautakiveeni voisi kirjoittaa: hän oli hyvä lapioimaan. Ei kummonenkaan meriitti. Sitä ennen voisin hakea haudan- tai ojankaivajaksi.

Luultavasti en ole ainoa, jota työmaanantait ketuttaa välillä, mutta onneksi maanantaisin saa olla hapan akka. Varsinkin kun voi murjottaa naama alaspäin ja puhumatta, tehden vain työnsä heiluttamalla lapiota. Yleensä ainoa syy olla lopettamatta lapioimista on se, että ei ole mitään syytä lopettaa. Välillä isojen kasojen vierellä yrittää muistuttaa itseään siitä, että asiat ovat olleet monella muulla suunnattomasti huonommin. Esimerkiksi Siperian suolakaivoksissa tai keskitysleireillä. Joskus jaksan olla herttaisemmalla päällä ja muistella sisareni satukirjaa "Pieni poika ja jättiläinen". Poika siirtää vuoren ämpärillinen kerrallaan, sitkeys palkitaan. Iljettävän opettavasita.

Itse työkalusta: mitä ihmettä ne esim jenkkien lapionvarret ovat? Onko sellaiset kahvattomat kepit käytössä hyviä? Käyttävätkö ne ihan oikeasti tuollaisia myös rakennustyömailla? Siis oikeassa käytössä? Eikä vain leffoissa kun haudataan joku ruumis tai istutetaan kukkia mummun takapihalle?

Livingstone kodit Oy:n blogista löytyi minulle kierrätysidea jouluvaloiksi:

http://www.livingstonekodit.fi/tee-se-itse/kierrata-vanha-lapio-ja-tee-siita-lamppu/

Luultavasti sanomattakin selvää, että vaikka ideana hauska, kuten kuormalava-variaatiotkin, niin en todellakaan tuo töitä kotiini. Lapion kärki on muuten juurikin niin kulunut, kuin käyttämässäni. Ei siinä kylläkään mitään reikää ole. Huomasin muuten juuri, että yksikään lapio ei ole tullut minulle niin läheiseksi, että olisin nimennyt sen, kuten joitain laitteita tai työkaluja. Tusinakamaa, tavan tylsäpäitä.

Huomaa, että takana on pelkkää lapioimista ollut puolitoistaviikkoinen. Onneksi tänään jotain muuta.

Törmäsin tuossa blogi-matkaillessani mielestäni aivan huikeaan tarinaan ja ideaan. Herkkyysosasto sisälläni liikahteli ja kateus myös, miksi ikinä en itse keksi koskaan mitään tuollaista? Täytyy tyytyä jälleen kopiointiin ja apinointiin. Tässä linkki . Sopisi moneen keräilyvimmaan ja voisi jatkojalostaa erilaisiin käyttötarkoituksiin. Niitähän on olemassa sellaisia vitriinipöytiä, millähän niitä ryhtyisi täyttämään?

Olisinkin tarvinnut taskutavarapurkkia jo tiistaina. Pesaisin ja rumpukuivasin puhelimeni housujen mukana. Kuivausrumpu piti epätavallisen kovaa kolinaa. Siipan ihmetellessä kohautin vain olkiani ja suljin välioven. Helpoin tapa korjata ongelmia on vaientaa ne. Joskus "korjasin" auton vääntämällä musiikkia kovemmalle. SIM-kortti selviytyi koko pesuohjelmasta ja kuivaamisesta erittäin kuivaksi. Puhelimesta en tiedä vielä. Itse veikkaan ehjänä säilymisen puolesta, mutta katsellaan. Taitaa olla taas ajoittaista yltiöpositivismiani.

Touko on oppinut puhumaan. Ihana paita, sanoo lapsi ja silittelee paitaansa ja äiti on onnesta ja itseriittoisuudesta soikeanaan. Ruma paita, sanoo lapsi, kurtistaa kulmiaan ja nostelee isin tummansinistä t-paitaa lattialta. Joo, on ruma kun on ihan koirankarvainen. Työssäkäynti on loistava tekosyy laistaa siivoamisesta ja tosiaan, meillä lattia toimii välillä vaatteiden säilytyspaikkana. Pitäisikö alkaa ohjaamaan mukulaa siihen suuntaan, että ulkonäöllä ei saisi olla suurta merkitystä? Tai että siivoamisella on? Hortensia parka on kajahtanut kaikkeen kirkkaaseen, värikkääseen ja söpöön iltatähden myötä. Kai sitä yrittää pitää kaikin voimin nuoruuden hännästä kiinni, sen kiitolaukatessa ohi. Vapaa-ajan olen käyttänyt ompelemiseen ja tällaisen setin väsäsin eroahdistuksessa tarhavaatteiksi. Traktoripaita valmistui myös. Siitä ei ole kuvaa mutta serkkupojan samanlaisesta löytyy. 

Kamalan halju kuva

Kolmas t-paita on valmistumassa. Tuhostelin siihen muutaman reiän kokeiluinnossani. Yritin ommella paitaan "merkkejä" ja hatun päällä hyppimiseksi meni. Enkä oppinut kerrasta. Jos mahdun otsassa kasvavan tattini kanssa vielä ompelukoneen taakse ja saan sen valmiiksi, lisään siitä kuvan varoittavaksi esimerkiksi. Ompeluharjoittelu jatkukoon. Joskus vielä onnistun ilman purkamista ja rumia kantteja.

 Kauheaa, miten aika juoksee kun itsekin juoksee. Ensimmäinen työviikko loman jälkeen takana ja ihan ansaitulta tuntuu lauantaiaamun rauha. Ensimmäiset kaksi päivää tosin meni seisoskeluksi. Edellistä työvaihetta suorittava porukka ei ole oikein pysynyt aikataulussaan ja jäljessä tuleville ei jää muuta vaihtoehtoa kuin lorvailla matalaotsaisena ja mulkoilla tuiman tanttamaisesti työtahdin tehostamiseksi. Ei vaikutusta. Ei tehoa, vaikka kuinka yritin näyttää kansainvälistä-vihaista-naamaa, jonka viestin pitäisi ymmärtää ilman tulkkiakin. Onneksi loppuviikko oli ihan oikeata työskentelyä. Alkuviikon seisoskelupäivissä oli myös uuden oppimista. Pääsin kaivinkoneen puikkoihin ja sepäs vasta mukavaa oli! Kone oli kooltaan hieman lapiota isompi, mutta kuitenkin. Olenko nyt telaketjufeministi? Aikaisemmin tänä vuonna olen oppinut ajamaan "lumppua"  . Tai siis ihan käyttämään, eestaas-ajelu on ennenkin onnistunut. Edelleen väistyn parempien käyttäjien tieltä, kun taidot eivät mitään sujuvia ole. Kuitenkin tuntuu mukavalta laajentaa osaamistaan ja kyllä nuo koneet ovat hauskoja värkkejä. Työpari on kokeneempi kauhalaitteiden kanssa. Siellä se 45-kiloinen hippiäinen keikkuu 120 kiloiselle säädetyllä penkillä ja vääntää urakkanupista tosissaan. Kummasti tuli respektiä muiden keltakypäräisten seassa, kun tarvitsivat koneapua. 

Lumppu <3 (lainattu kuva)

Vanhi nuorus

Vaikka kirsikkapuu taipui faunan hyökkäyksen alla ja on matkalla kohti kuolemaansa, Ikäneito-omenapuu jaksaa kukkia. Omppopuu tosin tekee kukkia ja satoa enää joka toinen vuosi, mikä on suuri helpotus. Vanha rouva kun ei hedelmissään kitsastele. Tänä vuonna näyttäisi vielä siltä, että kukkia on tavallistakin enemmän. (Miksi muuten iäkästä kuvaava sana on vanhus? Sehän voisi olla samaa sarjaa lapsi ja nuori sanojen kanssa. Vanhi. Tai sitten lapsus, nuorus ja vanhus. Taitaa taas olla turhaa pään käyttöä tällaisten ajatusten pyöritys.) Varauduin jo syksyä varten ja kyselin äidiltä mehumaijaa lainaan. Josko sitä jaksaisi (osaisi ja saisi aikaan) paneutua sadonkorjuuseen ja säilömiseen.

Kaikkien kukkien mielestä juuri tämä oksankohta on paras

Itsetunto kohdillaan. Oksa haluaa olla isona kuten sammaleinen esi-isänsä.

Kesäkeittiön pergolaseinä maalattuna mutta ilman valokatteita.
Puusta on kasvanut kunnioitettavan kokoinen.

Terassiöljyn värivalinta on mielestäni onnistunut. Värisävy on poro, mutta enpäs muista öljyn merkkiä. Täytynee tarkastaa jostain jos viitsin tai muistan. Hassukissa läähättää kuvassa kuumuudesta. Nyt kun katsoo ulos tuohon vihmovaan vesisateeseen ja kylmyyteen, ei voisi uskoa, että viikko sitten oli helle.

Lupailen usein lisäillä kuvia jostain aiemmin mainitusta. Ylläri! Nyt teen oikeasti niin! Töissä Altan liuskekivistä tehty terassi ennen saumaamista. Rajattu kuva, koska raksahässäkkä vyöryy silmille heti kuvan ulkopuolella. Jahka etenemme, saattaa olla että muistan laittaa kuvan laajemmasta kokonaisuudesta. Mutta ei sitä koskaan tiedä.

Arkea

Nyt on viisaudenhamas poissa! Helppo ja nopea toimitus, kaikki etukäteisjännittäminen meni aivan hukkaan. Aamusella käväisin vielä toiveikkaana varmistamassa terveyskeskuksesta, että poskiontelontulehdus ei poistoa haittaa (toivoin, että haittaisi ja aika täytyisi perua). Eivät löytäneet otsaonteloita skannatessaan muuta kuin tatin otsasta. Kipu kuulemma johtui ontelon alipaineesta... Yleensä kyllä tuntuu päässä olevan ylipainetta, onneksi ei sentään tyhjiö tullut tutkimuksissa ilmi. Hammaslääkäri antoi röntgenkuvat mukaan. Nyt voin toteuttaa siitä suunnittelemani taulun eteiseen. Ehkä kuitenkin luovun ideasta.

Töissä on ollut kiireistä. Onneksi on ollut suurimman osan ajasta hienot ilmat. Perjantaina kylläkin satoi koko päivän ja tuli päästeltyä muutamiakin kuivia perkeleitä tuuleen ja sateeseen kieppumaan. Ne olivatkin ainoat kuivat asiat. Tietenkin juuri silloin oli tarpeen rämpiä sementinsekaisessa massassa. Liuskekiviterassihan siitä kuitenkin muodostui lopulta. Työvaatteet saivat niin sakean kuorrutteen, että puhdistin niitä puukolla raapien. Taitaa olla ihan tulenkestävät pöksyt kun sementti on jähmettynyt kuituihin. Kameraa en kiikuttanut mukanani, se kun tuppaa ottamaan nokkiinsa pölystä ja kosteudesta. Täytyy lisätä kuva tänne kun saan sellaisen napattua.

Kamerasta löytyi sentään yksi kuva edelliseltä työmaalta, yleensä nuo jää ottamatta. Raput ja muuri olivat yksi osa kohtalaisen kokonaisvaltaista muutosta kasveineen. Kiva projekti.

Työvaatteita

Kuva Blåkläderin sivuilta, linkki tekstissä.

JIPPIIII!!! Nyt mä sen löysin! Vihdoinkin työvaate juuri minulle! Surffailin tuossa etsiskelemässä uudelle käynnistyvälle kaudelle työhousuja. Päätin tälläkertaa katsella, josko muilla valmistajila, kuin aiemmin käyttämälläni L.Bradorilla olisi naisille hyvin istuvia malleja. Blåkläderin sivuilla sitten törmäsin tähän kilttiin. Pakkohan tuosta on jo ihan ideatasolla tykätä. Voisipa olla kuumimpina päivinä hyvin käyttökelpoinen vaihtoehto housuille. Ainoa ongelma on polvipehmusteiden puute, mutta ennenkin on irtoversioilla shortsien kanssa pärjännyt. Itse käytän ihan rullaluistin suojia työmailla kontatessa, pysyvät parhaiten jalassa. 

Näitä voisikin testata heti aluksi.
Vaikuttaa ihan päteviltä.
 Mutta josko musta sittenkin? Vai molemmat?

Työhousuja on aina vähän hankala etsiä ihan normi rautakaupoista. Koot ovat yleensä isoja. Sama asia turvakengissä. Yleensä pienimmät kengät ovat hyllyvalikoimassa numeroa 40. Jos niitä pienempiä löytyy, ne on sijoitettu aivan käsittämättömän epäloogisesti ylimmälle hyllylle. Miksi? Jos kengänkoko on 37 niin pituutta tuskin löytyy kahta metriä. Sama asia muuten joissain vaateliikkeissä farkkuhyllykössä. Lyhytlahkeisimmat housut on usein ylimpänä. Onneksi joistain nettikaupoista pystyy tilaamaan naistenkin malleja. Hyvin istuvissa vaatteissa on paljon mukavampi tehdä töitä. Usein noissa miestenhousuissa ongelma on siinä, että jos lahkeet ovat tarpeeksi lyhyet (polvitoppaukset oikeissa paikoissa), niin hanuri ei mahdu housuihin. Naisilla ja miehillä tahtoo nuo kuhmurat ja kumpareet olla eri paikoissa. Sen verran tyttö olen minäkin, että välillä ottaa päähän juosta ympäriinsä rumissa tai muodottomissa vaatteissa. Tänään voisin käväistä ostoksillä täällä Transwheelin nettikaupassa . Vähän hassua olla duunivaatteista innoissaan, ne kun likaantuvat ihan saman tien ja viikossa on polvissa reiät. Jospa nuo Blåkläderin vaatteet olisivat erityisen kestävää materiaalia. Sepäs selviää testaamalla. 

Pakko vielä suositella näitä L.Bradorin capreja. Naisten mallisena ihan älyttömän hyvät päällä. Joustavaa materiaalia, jossa ei tule ihan kamalan kuuma. Riippuu tietenkin töistä ja minkä aineiden kanssa tekemisissä ja kuinka usein täytyy pestä, mutta ohuehko materiaali kuluu nopeammin kuin nuo paksut. Silti aivan ehdottomasti hankin taas muutamat tällaiset.

Kuvan ryöstin Transwheelin sivulta linkki tekstissä

Räpiköin pitkin seiniä innoissani, harvinaista tällaiselle hapannaamalle. Aurinko paistaa, postista on tulossa ihan kangas, jolle on jo suunnitelmat selvät ja kohta pääsee ulos töihin. Ai mut joo, niitä kenkiä pitää vielä katsella....