Seuraavaksi sykähti sydän kauhusta kun tytär toivoi kassiin kuvaa Space invaders -pelistä. Olin ajatellut jotain hyvin yksinkertaista mallia ja jostain kivasta kankaasta. Minulle kiva tarkoittaa värikkäitä retrokankaita, mutta Esikon mielestä ne ovat kammottavan räikeitä rättejä. Lapsella oli musta toiveena ja onneksi, Orvokin pyynnöstä, en heittänyt vanhaa työessua raivausinnossani pois. Ainoa musta puuvillakangas mikä talosta löytyi. Vieläkin pyynnöstä liikuttuneena päätin edes yrittää. Mitä äiti ei lapsensa pyynnöstä tekisi (kun oikein imarrellaan). Osoittautui, että kuva soveltui täydellisesti applikoinnin harjoitteluun. Ja puuvilla on onneksi helppo materiaali verrattuna joustaviin.
56 käännöstä myöhemmin olin jo pikkasen pääsemässä jyvälle touhusta ja pikselipirulainen oli valmis. Annan itselleni anteeksi linjojen poikkeamat ja vinon "sarven". Innostuin touhusta niin, että päätin tehdä vuoriin Pacmanin. Hyvä ympyräharjoitus!
Pikkuvälkky on kuulemma väärän värinen, mutta ei se ehkä olisi valkoisena näkynytkään.
Väsky valmiina
Pohjalle laitoin pahvivahvikkeen. Nyt siinä lukee vielä erään virvoitusjuoman logo, mutta ajattelin päällystää pahvin kontaktimuovilla ja kankaalla. Mitenkähän sen keksisi kiinnittää, ettei lähde irti jokakerta kun laukkua purkaa?
Jotain joutui taas purkamaan, mutta alan oppia, että se taitaa kuulua olennaisena osana ompelemiseen. Samoin kuin silitysrautani, joka elää uutta suosion aikaa. Ehdoton apuväline nyt näissä askarteluissa. Vuosikausia on rassu viettänyt yksin kaapissa. Jossain vaiheessa, muuton jälkeen en muuten edes löytänyt kapinetta moneen kuukauteen.
