EVO (ei vaan osaa)

On se kyllä himputin hyvä, että en ole koskaan halunnut tulenpalavasti olla pintakäsittelijä. Makkarin remppa on taas lähtökuopissaan seinien osalta. Monen päivän tasoittamisen, hionnan ja maalaamisen jälkeen tuli hylkäävä tuomio Siipalta. Seinät olivatkin ihan sellaista industrial-tyyliä. Mutta on tuo kyllä tyynen rauhallinen mies. Kommentti oli vain: "jaaha, täytyy tehdä uusiksi". Ja tuolla tuo hikoilee lastan kanssa. Kävin kyllä ostamassa makitan hiontaa varten. Kolmeen kertaan maalatun pinnan alta on vaikea käsipelillä saada epätasaisuuksia sileäksi. Tyhmästä päästä kärsii todellakin koko oma ja toisten vartalo. Kun huone on valmis, seinät on maalattu viidesti, koska ensimmäinen maali oli taas väärän värinen. Tasoittamista minun ei varmaankaan tarvitse enää koskaan tehdä...

Tästä tulee elävästi mieleen sama uskomaton zen-asenne, mitä Siippa osoitti toilaillessani, sisäisen urpouteni paistaessa paljaana, auton kanssa. En ollut ajanut paljoakaan 15-vuoteen ja sain valmistujaislahjaksi auton (ihan hyväpeltinen vanha rupsu ja koko perheen hankinta tietenkin). Ensimmäisenä perjantaina naarmutin auton (pahasti) parkkihallissa, ei ollut ihan kaarteet kohdillaan tai sitten auton kyljessä jokin käsittämätön (valtava) ulospäin pullistuma ja ajoin sen betonipylvääseen niin, että ovi painui sisään. Itkua tuhertaen soitin tunnustuspuhelun ja sain pelkästään lohdutusta ja päänsilitystä. Noh, seuraavana perjantaina polttoainetankki hyökkäsi päälle (ilmeisesti en osannut ollenkaan arvioida auton mittasuhteita ja kääntymissädettä) toiseen kylkeen tuli terävä vekki. Taas soitto. Luurin toisessa päässä pieni hiljaisuus ja toteamus: ei sille enää mitään voi. Lisäksi lohtua. Miehen työkaveri päästeli ilman samentavia ärräpäitä ja suositteli suuttumista. Viikon päästä oli äitienpäivä. Sain lahjaksi pellinoikaisusarjan.

Kävin läpi kiertoon lähteviä vauvanvaatteita. Se on minulle aina vaikea luopumisen paikka. Mies tuli korjaamasta jälkiäni seinistä. Totesi otsaansa kuivaten: sun täytyisi vaihtaa tuo blogin nimi. Hillitön purkaminen ja haalimisen pakko sopisi paremmin.


p.s. Olen kehittynyt paljon autoilussa, ei tarvitse pelätä siellä liikenteessä minua. Nykyään ole keskivertoa parempi kuski, kuten 90 % autoilijoista omasta mielestään.

Lista työnjaosta sukupuolten kesken pestävän materiaalin mukaan:

Pääsääntöisesti nainen hoitaa pehmeät ja mies kovat materiaalit

lastenvaatteet  - nainen (sehän ne on ostanutkin, ei niitä uskalla mennä pilaamaan)
aikuisten vaatteet - nainen (ks. edellinen ja mistäs sitten mies tietäisi missä sukat on)
petivaatteet - nainen (ks. ensimmäinen)
muut tekstiilit - nainen (ks. edelliset)
lapset - nainen (nehän on tehty nahasta, eli on tekstiili)
tiskit - lapset (pitäähän niidenkin jotenkin viikkorahansa ansaita)
hyllyt - mies (ellei pinnalla ole niin paljon pölyä, että luokitellaan pehmeäksi)
muut huonekalut ja lattiat - mies (ellei pinnalla ole niin paljon vaatteita, pehmoleluja, villakoiria, töfnää ja tahmaa tahi lemmikkieläimiä, että luokitellaan pehmeäksi ja osa on pehmeitä enivei)
vessa - nainen (koska ei jaksa enää odottaa koska pestään, varsinkin jos jollakulla on vatsa pehmeänä)
ikkunat - mies (mutta aika pehmeästihän tuosta tuo valo suodattuu)
auto - mies (mutta on se kyllä niin pehmeän aerodynaamisen ja urheilullisen muotoinen!)

Huomioitavaa on, että jos jokin pehmeä materiaali on likaantunut niin, että on kovettunut, se kuitenkin luokitellaan pehmeäksi materiaaliksi.

Huom! Poikkeus: naisen ei tule mennä sohottamaan märällä rätillä televisiota jossa on "pehmeä näyttö". Sen puhdistuksen hoitaa mies asiaankuuluvalla välineellä, jonka olomuoto ei ole vielä naiselle selvinnyt.


Että tällaisin aattein siivouspäivänä

T: Hortensia (turhaa-nyrkki-pystyssä) Hanttipatu

Herra Murphyn kosiomatka

Siippa lähti vuoden ainoalle yön yli kestävälle laskettelureissulle. Ja heti Herra Murphy näki tilaisuutensa tulleen ja lähti riiaamaan. Aamulla vastassa oli Iltatähden patjoja myöten pestävä sänky, viirus tietokoneella (tämä on toinen laite), korvatulehdus, vatsatauti, vettä kellarissa ja puhelimen kadonnut laturi (puhelimessani on superakku sitä täytyy ladata vain noin kuukauden välein. Kuka perhana sitä laturin sijaintia enää sitten muistaa! Tietenkin akku piippaa juuri nyt viimeisillään). Nyt lähti kyllä herra ryppyilemään väärälle tädille! On tässä muutakin kierretty kuin tahkoa ja ongelmanratkaisu on toinen nimeni (Hortensia Ongelmanratkaisu Hanttipatu, päivää)!

Troijalainen hoidettu, kellarin ronkkelit avattu ja laturi löydetty. Ensiapulääkkeet korvaan on annettu ja päivystys/apteekki-matka edessä (45 km suuntaansa). Pyykit pyörii koneessa. Ah, ma nauran sulle Murphy, anna tulla vaan! Äititartsani peittoaa sut yksi-nolla ja ajelee ylitsesi panssarivaunulla (peruutankin vielä)!

Ei kai kannattaisi manata esiin lisää, Touko nykäisi tietokoneesta johdon irti ja uudelleen käynnistäminen tuotti ongelmia. Tunki itsensä pakastimen ja seinä väliin ja yritti päästä kissanhiekkalaatikolle leikkimään (tunnustan, ihan vähän ehti). Mukulan perässä juostessa pyyhin kasvorasvat käsistäni työtuoliin ja rahkat astiasta hihaani. Hohhoijaa, kakrut takapenkille ja suhaamaan. Toivottavasti kosla ei jätä tienvarteen. Tämä päivä mennään tähtäimessä ilta ja sauna.

Lisäys: Päivä kohta pulkassa eli puupalikassa erinäisten parkkihalli ja apteekin muutto- sattumien jälkeen. Ja voi että miten ison mitalin saankaan vuoden (äitinä) puolisona kun en Siipalle marissut tai tiedottanut kertaakaan! Ajatella, koko sen kuuden tunnin vuoden kohokohdan aikana (kuuden tunnin liput rinteeseen)! Vähintäänkin dimangeja satelee.

Karkauspäivä

Kirje avokkaalleni elikkäs Siipalle:

Hei Mies!

Tänään on taas se karkauspäivä. Olet ymmärtänyt asian väärin ja karkasit taas asioille. Muistatko kun neljä vuotta sitten kosin sinua. Ja kosin muuten kahdeksankin vuotta sitten. Sitä minä vaan, että voisit toimittaa ne kankaat vihdoin. Tätä tähtikangasta haluaisin täältä, koska loistanhan elämässäsi kuin tähti yössä (ennemminkin kuin majakka myrskyssä: samaa kokoluokkaa ja vaikea luovia luokse). Iltatähden paidasta puuttuisivat hihat ja tuolla mustalla haluaisin ne toteuttaa. Voin yrittää tehdä myös sinulle jotain pientä, vaikka kalsarit.

T: Hortensia

p.s. Katsotaan illalla, kosinko vai en. Täytyy tarkastaa ensin kangaskaapista puuttuuko mitään.





lisäys:

p.s. 2 Käväisin poissa ollessasi kirpputorilla. Palataan asiaan taas neljän vuoden kuluttua, mutta syödään ihmeessä jotain fondyytä tai dipattavaa tänään.

Viestintä pitkässä parisuhteessa

Viimeisten viikkojen aikana olen tehnyt kokonaisvaltaisen raivauksen koko talossa. Kierrätykseen on lähtenyt tavaraa peräkärrytolkulla. Hivenen on ollut kireyttä ja hössötystä ilmassa. Viikko sitten viimeisimpään urakkaan, eteisen siivoamiseen, osallistui myös mieheni. Eteinen on vessan ohella joutunut odottamaan kiireellisempien remonttejen valmistumista. Säilytystilaa on siellä aivan liian vähän. Ja siinä liian vähäisessä tilassa säilytimme lukemattomia parittomia villasukkia (oli siellä muutakin, paljon muuta). Kahdelta ihmiseltä järjestelyyn ja lajitteluun kului useita tunteja. Todella rasittavaa ja puuduttavaa puuhaa.

Huomasin jossain vaiheessa, että mies oli kesken siivoamisen ripustanut lipun "salkoon". Mahtoikohan hänellä olla jotain asiaa? Miten tämä nyt tulisi tulkita? Väsähtikö se totaalisesti ja nyt on kapina laivalla?

Lippu on sijoitettu keittiön ja eteisen väliin. Kohtaan josta purin muutama viikko sitten koteloinnin ilmalämpöpumpun toiminnan tehostamiseksi. Viittaako liputus jotenkin tähän roisiin ja vielä keskeneräiseen kohtaan?

Lippu roikkuu katossa edelleen viikon jälkeen. Yritin poistaa sen maanantaina mutta tuli käsky laittaa se takaisin. Olkoon siellä, valkoista lippua odotellessa.