tiistai 13. maaliskuuta 2012

Kirjastokassi tulevalle kirjastontädille

Esikko on lähdössä tet-viikolle kirjastoon. Ammattinimike on siis täti. Ei ehkä heti kuitenkaan täysvaltainen ammattilainen. Samalla reissulla, kun tytär kysyi töitä, totesimme tarvitsevamme kirjastokasseja. Ja voi että äitivanhalla sykähti sydän kun tytär pyysi minua tekemään laukun itselleen. Vielä sekin jaksaa uskoa ja luottaa äiteen kykyihin, vaikka monella saralla on tuo totuuskin taidoistani paljastunut. Aika nopeasti jäin kiinni myös siitä, että ei minulla olekaan kolmatta silmää niskassa, jolla näen tottelemattomuudet ruokaa laittaessani.

Seuraavaksi sykähti sydän kauhusta kun tytär toivoi kassiin kuvaa Space invaders -pelistä. Olin ajatellut jotain hyvin yksinkertaista mallia ja jostain kivasta kankaasta. Minulle kiva tarkoittaa värikkäitä retrokankaita, mutta Esikon mielestä ne ovat kammottavan räikeitä rättejä. Lapsella oli musta toiveena ja onneksi, Orvokin pyynnöstä, en heittänyt vanhaa työessua raivausinnossani pois. Ainoa musta puuvillakangas mikä talosta löytyi. Vieläkin pyynnöstä liikuttuneena päätin edes yrittää. Mitä äiti ei lapsensa pyynnöstä tekisi (kun oikein imarrellaan). Osoittautui, että kuva soveltui täydellisesti applikoinnin harjoitteluun. Ja puuvilla on onneksi helppo materiaali verrattuna joustaviin.


56 käännöstä myöhemmin olin jo pikkasen pääsemässä jyvälle touhusta ja pikselipirulainen oli valmis. Annan itselleni anteeksi linjojen poikkeamat ja vinon "sarven". Innostuin touhusta niin, että päätin tehdä vuoriin Pacmanin. Hyvä ympyräharjoitus!
Pikkuvälkky on kuulemma väärän värinen, mutta ei se ehkä olisi valkoisena näkynytkään. 

Väsky valmiina

Pohjalle laitoin pahvivahvikkeen. Nyt siinä lukee vielä erään virvoitusjuoman logo, mutta ajattelin päällystää pahvin kontaktimuovilla ja kankaalla. Mitenkähän sen keksisi kiinnittää, ettei lähde irti jokakerta kun laukkua purkaa?



Jotain joutui taas purkamaan, mutta alan oppia, että se taitaa kuulua olennaisena osana ompelemiseen. Samoin kuin silitysrautani, joka elää uutta suosion aikaa. Ehdoton apuväline nyt näissä askarteluissa. Vuosikausia on rassu viettänyt yksin kaapissa. Jossain vaiheessa, muuton jälkeen en muuten edes löytänyt kapinetta moneen kuukauteen.


7 kommenttia:

  1. Hieno on :)

    Pahvipohjan pysymiseen voisi auttaa tarranauha sekä kassin pohjassa, että pahvialustan päällikankaassa. Näin ollen sen voi vielä kätevästi poistaa ennen mahdollista pesua :)

    VastaaPoista
  2. Hyvä idea! Kiitokset. Ajattele, koin ahaa-elämyksen kun ompelin saumaa vetoketjun ympärille, ettei kangas roiku hampaissa: ylä ja alalangan ei tarvitse olla samaa väriä :O. Kummallekin puolelle tuli sitten oikeanvärinen lanka. Että sitä voi olla yksinkertainen.

    VastaaPoista
  3. Ja pah, se mitään yksinkertaisuutta ole :) Se on justiinsa sitä mukavaa ompelussa ja siinä kehittymisessä, kun tulee noita elämyksiä. Tuskin niitä kellekään syntyessäänkään kerrotaan ;)

    VastaaPoista
  4. Sinä oot just yhdistänyt minun ensimmäisen tietokonepelin ja entisen työn. Mahtavuutta!

    Mä ompelin joskus vuosia sitten olkalaukun vanhasta rotsista ja sinne pohjaan ompelin kaksi kangaspalaa ja sitten jätin siltä yhdeltä sivulta ompelematta palat yhteen. Ja voilá: pahvinpalan saa tungettua väliin ja otettua pois mahdollisen pesun ajaksi. Epäselvästi (punkun syytä) kirjoitettu selitys, mutta älykkäänä ihmisenä ehkä ymmärsit miten sen pohjan ompelin...

    -jii-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myöskin varteenotettava vaihtoehto! Toivottavasti saan nopeasti aikaiseksi, että tuo sana koff poistuu lapsen laukusta ;).

      Poista
  5. Ai niin ja se tärkein: tet-viikko kirjastossa. Huippua!!! Toivottavasti teini tykkää.

    -jii-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teini oli itseohjautuva, en millään tavalla osallistunut paikan valintaan. Mäkin haluaisin kirjastoon tet-viikolle.

      Poista