Ruma, rumempi, löytö!

Meillä on Siipan kanssa hieman erilainen näkemys kauneudesta. Pitkän aikaa miehen kommentti lähes kaikkeen mitä kirpparilta löysin oli: Hyvän näköinen, jos maalaa valkoiseksi. Itse pidän kuluneista ja elämää nähneistä esineistä. Ulkona seisoo suuret käsittelemättömät ja hieman rapistuneet betoniruukut (painavat niin paljon, että mies kieltäytyy niitä enää koskaan siirtämästä). Makuuhuoneessa on satavuotias kovia kokenut matka-arkku ja maailman ihanin kulahtanut pinnasänky, johon on maalattu Bambi ystävineen vanhemmalla tyylillä. Kommentointi on jo kääntynyt vitsiksi: "Ai, sä ostit taas sellaisen valkoiseksi maalattavan." Ja tämä pätee ihan kaikkeen mitä löytöinä kotiin tuon, koosta ja melkeinpä myös materiaalista riippumatta.

Jotkut ostokseni ovat omastakin mielestä omituisia tai "kauneusrajoitteisia". Esimerkiksi rumien ukkojen-kokoelmani, jossa toistaiseksi (onneksi) on vasta kaksi jäsentä. Ei siis oikeasti kokoelma ollenkaan. Ensimmäinen ukkeli oli niin ruma, että se pyöri lahjoituskirppiksen hyllyillä vaihtelevaan hintaan varmaankin puoli vuotta. Aina käydessäni sitä pyörittelin, mutta jätin kuitenkin paikoilleen. Lopulta ukko päätyi poistokoriin alehintaan rikkinäisten esineiden ja  pilttipurkkien sekaan. Hellyin ja vei äijän kotiin. Tämä on samalla etsintäkuulutus. Kuulutan sellaista ihmistä, joka tietää mikä tämä on? Vähän tässä on siis sama asia kyseessä, kuin esikoulun piirustustaidoissani. Tädille riipustusta näyttäessäni hän totesi: "Hieno! Mikä se on?" Ukkeli on lasitettua keramiikkaa/savea (en ole ollenkaan perillä oikeasta termistä). Myös sisäosa on lasitettu. Tyypillä on korviksenreiät korvissaan ja moninappinen takki. Olen yrittänyt miettiä mikä tämä voisi olla. Juoma-astia? Jonkin astian korkki? Kynttilänsammutin? En keksi mitään sanaa, millä voisin tästä tietoa, esimerkiksi netistä, löytää. Hyi, kuinka hieno, kiehtova tavallaan, asuu kuitenkin kaapin kätkössä neljättä vuotta ja hakee paikkaansa.

Seuraava ukkeli on rampa sotilas. Mieleen tuli joidenkin kirkkojen ovilla seisoskelevat vaivaisukkelit, jotka keräsivät rahaa köyhille. Jotkut ukot on tehty jalka- tai käsipuoleksi ja jotkut ovat esitetty lisäksi sotilaina. Käsittääkseni sotaveteraanit olivatkin eräs ryhmä vaivaishoidon piirissä. Lapsuuden kylän kirkko tuli mieleen ja ukko lähti meille. Tämä unvormuun pukeutunut on itä-saksalainen päihinsä saanut pähkinänsärkijä. Ja koska on jonkinlainen keittiökaluksi luokiteltava, irvistelevä ukko partoineen ja rikkinäisine lakkeineen seisoskelee keittiön kaapiston päällä. Jonkin aikaa seurana oli maatuska, mutta slaavityttö lähti mietiskelemään tulevaisuutta muiden matrjoshkojen joukkoon varastoon. Suojassa se myös välttää liikaa rasvaa, mikä saattaa lieden liiallisessa läheisyydessä kupeille tarttua.

Nyt kun keittiössä on vapautettu vitriinitilaa oikean säilytyksen tarpeisiin, emaliastiat ja muut tarvitsevat itselleen hyllyn. Kiikutinkin jo sellaisen lautashylly/hylly yhdistelmän kirppikseltä. Ruma sellaisenaan. Vaatii valkoista maalia! Aloitin hiomisen tänään. Ei tuo Siippa aivan kaikessa väärässä ole, joihinkin esineisiin sopii maalaaminen. Tuokin hylly on muodoiltaan mielestäni erinomainen keittiöön, mutta puunvärisenä aivan väärä. Saisihan tuo ns. löytö olla myös kokopuuta, mutta kyllä viilupinnallakin maali jonkin verran pysyy. Täytyy katsoa onko valmiina sittenkään sopiva ajattelemaani paikkaan. Suunnitelmat kun voivat aina muuttua matkan varrella.