torstai 19. huhtikuuta 2012

Pieniä tekeleitä suurta intoa odotellessa

Olen kovasti katkeroitunu ja kannan kaunaa siipalle pieleen menneiden pyykinpesujen vuoksi. Enemmän tuo mies taitaa kuitenkin tehdä tuhoa vaatteille kuivausrummulla. On se kumma, vieraat kielet ja laskukaavat taipuvat kyllä, mutta pesumerkinnät ovat vaikeita. Kyseessähän on tietenkin juoni, jolla vältetään koko pyykkääminen. Aion muistaa jokaisen menettämäni neuleen ja paidan pitkään. Ja jotta Siippa voi kehittyä ihmisenä, muistutan jalosti noista rajoittuneista pyykinpesutaidoista ajoittain.

Säilytin pitkään kaapissa lempipaitani jäänteitä. Ruskeapohjainen lanttipaita ei tosin ehtinyt päälleni kuin kerran, ennenkuin kohtasi pyykkäävän pyövelin. Kuivausrummussa paita pieneni napapaidaksi. Sain vihdoinkin tehtyä päätöksiä pukimen kohtalosta ja ompelin Toukolle pipon paidan hihoista. Vielä jäi materiaalia pieneen hihattomaan paitaan kesää varten. Trikoo ei enää ihan huippukuntoiselta näytä rummutuksen jäljiltä, mutta hyvin kelpaa kura-ajan päähineeksi. Tälläkertaa olen tyytyväinen lopputulokseen. Yritin ottaa kuvan piposta lapsen päässä, mutta ei se nyt sitten ollut tarpeellista Toukon mielestä. Nyki päähinettä pois kuin riivaajan vallassa ja esitti muutaman muunkinlaisen vastalauseen. Ei sitten.
 
Toiseen pipokuvaan pääsi kivat kirppislöydöt. Ihanan ruskean pikkujakkaran löysin jo aikaa sitten, nyt tuoli on otettu käyttöön kaapista, kun iltatähti ei enää jatkuvasti kaatuile kaiken kanssa. Apina hamasta menneisyydestä piirrettyine silmälaseineen löytyi viime viikolla. Esikon mielestä ihan kamalan ruma. Täytyy myöntää, että säikähdin tuota pellavapäätä kun aamulla pilkotti Toukon sängyssä peittojen alta. Kuitenkin jotenkin sympaattinen otus.


Sain Taimilta kunnon nuhteet neulatyynystäni. "Äiti! Ei noin VOI tehdä!" Pieni pehmokoira on myös kirppikseltä saalistettuja esineitä, sellaisia, joilla ei oikeastaan ole mitään käyttöä. Ompelukoneen vieressä kun pyöri, niin tuikkasin neulat kädestäni siihen. Woodoo-hauva. Poistin neulat päästä ennen kuvan ottoa. Pitäisi ommella neulatyyny, mutta minun ei itse tarvitse, Taimi on luvannut antaa koulussa juuri tekemänsä minulle. Kivaa. Sekin oli jokin eläin, enkä ihan ymmärrä miksi siihen on hyväksyttävämpää pistellä neuloja. Ehkä se on jokin niveljalkainen tikapuuhermostolla. Tulikohan kirjoitettua kaksi toisensa poissulkevaa asiaa peräkkäin? Minä noista elukoista ja niiden hermostoista mitään tiedä.

Tein ehkä pyhäihäväistyksen kun ostin kirppikseltä leijonatunikan tarkoituksenani muuttaa se paidaksi. Tuntuu vähän hassulta kajota jo valmiisiin vaatteisiin ja joltain jää tunika saamatta, mutta pidän tuosta kuosista nii kovasti ja olen sitä jo jonkinaikaa etsinyt kohtuullisella hinnalla. Tämä tuli vastaan ja nyt on paita valmiiksi räävittynä. Ei kyllä tullut huippujälkeä, materiaali oli tosi hankalaa minun taidoilleni. Kuitenkin ilahduttava ja ihan käyttökelpoinen tarhaan. Etsinnässä olisi vielä tuo sama kuosi keltaisena.

Eilinen ompelusessio tuotti leirikoulun arpajaisiin kaksi pikkupussukkaa. Esikon mielestä ihan söpöjä, mutta mitä niillä tekee? No harvoinpa arpajaisista saa mitään millä tekee mitään. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti