lauantai 21. huhtikuuta 2012

Hassu elämä

On tämä ihmisen elo välillä niin kovin kummallista. Joskus tuntuu, että ajatuksella on tosiaan voimaa. Mietin viime viikolla perjantai illalla ääneen Siipalle, mitäköhän yhdelle yläaste aikaiselle kaverille kuuluu. Kuinka ollakkaan, sain häneltä ystäväpyynnön naamakirjaan lauantai illalla! Edellisen kerran olen henkilön nähnyt noin 20 vuotta sitteen, enkä kovin aktiivisesti häntä tässä välissä muistellut. Aina joskus tosin. Kyllähän tässä on tietenkin muutakin takana, kuin suuri "mysteeri". Lapsemme ovat rippikouluiässä, saman ikäisiä, kuin me kaveeratessamme. Aika luonnollista kai miettiä omia senaikaisia ystäviään. Erittäin mukavaa kuitenkin. Täytyy itsekin aktivoitua yhteydenotoissaan, olen siinä ollut vähän laiska.

Tänään olen yrittänyt kunnostautua "pullantuoksuisenaäitinä". Orvokki olisi innokas leipomaan ja Taimi auttamaan ainakin taikinan nuolemisessa. Tytöt leipovat muffinseja. Oih, mistä saisi vähän lisää kärsivällisyyttä? Esiteinien säksätys ja hössötys on välillä niin kovaäänistä, että Iltatähden unet vaarantuvat. Toisinaan kyllä tuntuu, että olen äitinä täysin epäonnistunut, kun en useammin saa aikaiseksi keittiöpuuhailuja lasten kanssa. En kylläkään ole mikään kodin hengetär muutenkaan. Ruokaa laitan arkena rutiinilla, joskus viikonloppuna hifistellään  uusien reseptien kanssa tai jonkin teeman, kuten jonkin maan ruokien, mukaan. Leipomiset ovat kyllä käytännössä täysin nollassa. En muuten edelleenkään osaa tehdä ihan perus pullia, niitä pyöreitä. En ymmärrä, miten niitä pyöritellään. Korvapuusteja on tässä talossa saanut vuosia sitten.

Yksi asia, mitä en varmaankaan ikinä opi, on riisin keittäminen. Siitä on jo tullut vitsi meidän suvussa. Siipan mielestä se on yhtä helppoa kuin veden keittäminen. Minä poltan sen aina pohjaan, vaikka seisoisin kattilan vieressä. Toisaalta kaikkea ei ole järkevääkään "oppia". Mies tekee meillä aina jauhelihakastikkeen, letut ja täytekakut. Kotona ollessani keitin usein äidille ja minulle kahvia, kun äiti sanoi, että keitä sinä kun keität niin hyvää kahvia. Tapa sekin saada toinen tekemään asia puolestaan. Ja totta onkin, että voileivätkin maistuvat paremmilta, kun on ne jonkun tekemänä ja valmiina eteensä saanut.

Pitäisi olla tehokas ja aikaansaapa ja täällä minä vain huutelen pömpeliin. Ruuanlaitto kutsuu, mutta tytöillä on napa täynnä muffinsseja ja pienin nukkuu. Mikäs kiire tässä. Sata asiaa odottaa tekemistä, mutta säilyvät kyllä sijoillaan huomiseen. Aamulla ompelin kaksi trikoopipoa. Piti tulla itselleni ja Orvokille. Mittakaava petti ja nyt on pipot Taimille ja Toukolle. Taimi aloitteli ensimmäistä laukkuompelustaan. Maanantaina alkaa kesä. Ensimmäinen täysimittainen työmaa kutsuu. Alkuun lapiointia hartiavoimin ja kottikärryrahtaamista. Aika alkaa sitten olla taas vähissä kaikkeen muuhun kuin tarpeelliseen. Toivottavasti säätkin muuttuvat keväisimmiksi. Pientä melankoliaa havaitsen itsessäni aina kaikkien muutosten edessä. Onneksi muutos tuo yleensä mukanaan ylimääräistä energiaa ja aurinkoista mieltä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti