Vanhi nuorus

Vaikka kirsikkapuu taipui faunan hyökkäyksen alla ja on matkalla kohti kuolemaansa, Ikäneito-omenapuu jaksaa kukkia. Omppopuu tosin tekee kukkia ja satoa enää joka toinen vuosi, mikä on suuri helpotus. Vanha rouva kun ei hedelmissään kitsastele. Tänä vuonna näyttäisi vielä siltä, että kukkia on tavallistakin enemmän. (Miksi muuten iäkästä kuvaava sana on vanhus? Sehän voisi olla samaa sarjaa lapsi ja nuori sanojen kanssa. Vanhi. Tai sitten lapsus, nuorus ja vanhus. Taitaa taas olla turhaa pään käyttöä tällaisten ajatusten pyöritys.) Varauduin jo syksyä varten ja kyselin äidiltä mehumaijaa lainaan. Josko sitä jaksaisi (osaisi ja saisi aikaan) paneutua sadonkorjuuseen ja säilömiseen.

Kaikkien kukkien mielestä juuri tämä oksankohta on paras

Itsetunto kohdillaan. Oksa haluaa olla isona kuten sammaleinen esi-isänsä.

Kesäkeittiön pergolaseinä maalattuna mutta ilman valokatteita.
Puusta on kasvanut kunnioitettavan kokoinen.

Terassiöljyn värivalinta on mielestäni onnistunut. Värisävy on poro, mutta enpäs muista öljyn merkkiä. Täytynee tarkastaa jostain jos viitsin tai muistan. Hassukissa läähättää kuvassa kuumuudesta. Nyt kun katsoo ulos tuohon vihmovaan vesisateeseen ja kylmyyteen, ei voisi uskoa, että viikko sitten oli helle.

Lupailen usein lisäillä kuvia jostain aiemmin mainitusta. Ylläri! Nyt teen oikeasti niin! Töissä Altan liuskekivistä tehty terassi ennen saumaamista. Rajattu kuva, koska raksahässäkkä vyöryy silmille heti kuvan ulkopuolella. Jahka etenemme, saattaa olla että muistan laittaa kuvan laajemmasta kokonaisuudesta. Mutta ei sitä koskaan tiedä.