lauantai 4. elokuuta 2012

Törmäsin tuossa blogi-matkaillessani mielestäni aivan huikeaan tarinaan ja ideaan. Herkkyysosasto sisälläni liikahteli ja kateus myös, miksi ikinä en itse keksi koskaan mitään tuollaista? Täytyy tyytyä jälleen kopiointiin ja apinointiin. Tässä linkki . Sopisi moneen keräilyvimmaan ja voisi jatkojalostaa erilaisiin käyttötarkoituksiin. Niitähän on olemassa sellaisia vitriinipöytiä, millähän niitä ryhtyisi täyttämään?

Olisinkin tarvinnut taskutavarapurkkia jo tiistaina. Pesaisin ja rumpukuivasin puhelimeni housujen mukana. Kuivausrumpu piti epätavallisen kovaa kolinaa. Siipan ihmetellessä kohautin vain olkiani ja suljin välioven. Helpoin tapa korjata ongelmia on vaientaa ne. Joskus "korjasin" auton vääntämällä musiikkia kovemmalle. SIM-kortti selviytyi koko pesuohjelmasta ja kuivaamisesta erittäin kuivaksi. Puhelimesta en tiedä vielä. Itse veikkaan ehjänä säilymisen puolesta, mutta katsellaan. Taitaa olla taas ajoittaista yltiöpositivismiani.

Touko on oppinut puhumaan. Ihana paita, sanoo lapsi ja silittelee paitaansa ja äiti on onnesta ja itseriittoisuudesta soikeanaan. Ruma paita, sanoo lapsi, kurtistaa kulmiaan ja nostelee isin tummansinistä t-paitaa lattialta. Joo, on ruma kun on ihan koirankarvainen. Työssäkäynti on loistava tekosyy laistaa siivoamisesta ja tosiaan, meillä lattia toimii välillä vaatteiden säilytyspaikkana. Pitäisikö alkaa ohjaamaan mukulaa siihen suuntaan, että ulkonäöllä ei saisi olla suurta merkitystä? Tai että siivoamisella on? Hortensia parka on kajahtanut kaikkeen kirkkaaseen, värikkääseen ja söpöön iltatähden myötä. Kai sitä yrittää pitää kaikin voimin nuoruuden hännästä kiinni, sen kiitolaukatessa ohi. Vapaa-ajan olen käyttänyt ompelemiseen ja tällaisen setin väsäsin eroahdistuksessa tarhavaatteiksi. Traktoripaita valmistui myös. Siitä ei ole kuvaa mutta serkkupojan samanlaisesta löytyy. 
Kamalan halju kuva
Kolmas t-paita on valmistumassa. Tuhostelin siihen muutaman reiän kokeiluinnossani. Yritin ommella paitaan "merkkejä" ja hatun päällä hyppimiseksi meni. Enkä oppinut kerrasta. Jos mahdun otsassa kasvavan tattini kanssa vielä ompelukoneen taakse ja saan sen valmiiksi, lisään siitä kuvan varoittavaksi esimerkiksi. Ompeluharjoittelu jatkukoon. Joskus vielä onnistun ilman purkamista ja rumia kantteja.

 Kauheaa, miten aika juoksee kun itsekin juoksee. Ensimmäinen työviikko loman jälkeen takana ja ihan ansaitulta tuntuu lauantaiaamun rauha. Ensimmäiset kaksi päivää tosin meni seisoskeluksi. Edellistä työvaihetta suorittava porukka ei ole oikein pysynyt aikataulussaan ja jäljessä tuleville ei jää muuta vaihtoehtoa kuin lorvailla matalaotsaisena ja mulkoilla tuiman tanttamaisesti työtahdin tehostamiseksi. Ei vaikutusta. Ei tehoa, vaikka kuinka yritin näyttää kansainvälistä-vihaista-naamaa, jonka viestin pitäisi ymmärtää ilman tulkkiakin. Onneksi loppuviikko oli ihan oikeata työskentelyä. Alkuviikon seisoskelupäivissä oli myös uuden oppimista. Pääsin kaivinkoneen puikkoihin ja sepäs vasta mukavaa oli! Kone oli kooltaan hieman lapiota isompi, mutta kuitenkin. Olenko nyt telaketjufeministi? Aikaisemmin tänä vuonna olen oppinut ajamaan "lumppua"  . Tai siis ihan käyttämään, eestaas-ajelu on ennenkin onnistunut. Edelleen väistyn parempien käyttäjien tieltä, kun taidot eivät mitään sujuvia ole. Kuitenkin tuntuu mukavalta laajentaa osaamistaan ja kyllä nuo koneet ovat hauskoja värkkejä. Työpari on kokeneempi kauhalaitteiden kanssa. Siellä se 45-kiloinen hippiäinen keikkuu 120 kiloiselle säädetyllä penkillä ja vääntää urakkanupista tosissaan. Kummasti tuli respektiä muiden keltakypäräisten seassa, kun tarvitsivat koneapua. 

Lumppu <3 (lainattu kuva)




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti