perjantai 1. maaliskuuta 2013

Vihdoinkin Hortensian nuppiullakolla on valot takaisin päällä. On tullut roikotettua alahuulta jo jokunen tovi. Pelkäsin jo, että tänä vuonna ei henkisen talven jälkeen tule ollenkaan kesää, kuten nälkävuonna 1867. Järvet jäässä ja rekikeli juhannukseen ja ensimmäiset hallayöt heinäkuun puolessavälissä. Pakkasyöt syyskuun alussa. Onneksi tuo ihana aurinko on paistanut viime aikoina. Alkuun kyllä katselin sitä verhojen takaa möhöttäen ja kurtistellen, kiljaisten välillä "bright light" Gremlins tyylisesti kauhusta sätkien. On se kumma kun koskaan ei ole hyvä. Ensin marisee talven pimeyttä, seuraavaksi liikaa kirkkautta. Aikansa kun paistatteli, niin tottui ja enenevä valoisuus alkoi tuntua hyvältä. Päätin vielä tehostaa omaehtoisella väriterapialla vaikutusta, eli keltaista keittiöön! Heti joulun jälkeen ripustelin ikkunaan oranssinkeltaiset optiset omenat mutta nyt ne eivät olleet mielestäni tarpeeksi kirkkaat. Kirpulta uudet ja johan on mielessä ja keittiössä valoisampaa! Arska mollukka tosin halusi pysyä kuvaushetkellä piilossa. Kuvassa keskellä esine, jota en koskaan uskonut ostavani. Länsisaksalainen keramiikkavaasi. Mutta tuota väriä en voinut kirpulle jättää.


Aikaisempia kirppistelyostoksia. Antti Nurmesniemen pikkupadat. Lisätietoa täältä http://museokirjastossa.blogspot.fi/2012/09/antti-nurmesniemen-matala-vuoka.html
ja ilmeisesti Finelin kasari






Kuvissa valmistumassa hyvää murjotuksentappajaa banoffeeta. Niin makeaa että irvistelyttää. Pitäsi kai hymyilyttää, mutta murjotukseen tehoaa ilmeen kuin ilmeen muutos. Ei sitä heti kannata odottaa julmettua riemuitsemista. Minulle jotenkin sopii hyvin sellainen leipominen jossa keitellään säilyketölkkejä ja hakataan kaulimella pussissa olevia keksejä murskaksi. Kunnon mieltä ylentävää ronskia touhua ja piiloaggressiivista hosumista. (Näissä kuvissa tosin en hakannut, tajusin sen tehokkuuden myöhemmin.)


Etteeppäin, etteeppäin, kevättä kohti!



3 kommenttia:

  1. Etteepäin elävän mieli, kuten mummoni tapasi sanoa, varsinkin silloin, kun jotakin epämukavaa oli sattunut. Se oli todella lohduttavaa. :) Ja sopiihan se hyvästiksi talvellekin!

    VastaaPoista
  2. Juuri noin! Karjalaioselta isomummoltanihan tuo sanonta :), eikä ollut mummo lumessa. Mutta sitten 97-vuotiaana: nyt ei enää eteenpäin, noutaja istuu sängynpäässä ja rauhallinen uni pienellä kuumeella sinetiksi <3

    VastaaPoista
  3. Hmm.. korjaus edelliseen: mummo OLI
    lumessa aikanaan evakkona ja menetti aivan kaiken, sairauden kautta myös miehensä. Kenties sanonta "eteenpäin, sanoin mummo lumessa" liitttyy jollakin tavoin noihin sotien aikoihin, evakkoihin ja selviämisen keinojen löytämiseen. Ja hänen kannustuksensa etteenpäin etteenpäin oli elämänkokemuksen tuomaa viisautta.

    VastaaPoista