Ah, ma olen vallan uupunut! Henkisellä tasolla lähinnä. Nyt se on todellakin täällä, keski-ikä. Olen ostanut elämäni ensimmäiset tarjoiluastiat kahvipöytään. Ja tasseja myös. Kahviastiasto vielä uupuu, täytyy kerätä voimia ja vetää henkeä terävästi, että kestää kyseisen koettelemuksen. Kaikki tämä Esikon rippijuhlien vuoksi. Päivittäin tulee mieleen asioita jotka vielä odottaa tekijäänsä tai hankkijaansa. Eipä silti, onnistuneet hankinnat ovat kivoja. Iloa tuotti paikalliselta kirpputorilta löytyneet Nanny Stillin Riihimäen lasille suunnitteleman kehrä-sarjan tarjoilulautaset. Enkä kyllä surrut yhtään myöskään löytämiäni edullisia lasisia apila leipälautasia. Sensijaan pirusti ottaa päähän taannoinen kameran kuljettaminen työmaalla. Objektiivin välissä on hiekkapölyä ja laite joko toimii tai ei toimi, mielensä mukaan. Toivottavasti pääsen ottamaan kohtapuoliin kuvat hankinnoista.

Rumuuden estetiikka toimii taas. Tuo kehrä sarja on ihan viime viikkoihin saakka ollut mielestäni vähän vastenmielinen ja elähtänyt, niitä on tullut nähtyä elämänsä. Käsittämättömästä syystä ja jonkin voiman vaikutuksesta, eräänä päivänä vain näin astian aivan toisin. Varmaankin vain oikeasti katsoin sitä pitkästä pitkästä aikaa. Monelle muullekin esineelle on käynyt samoin. Toisaalta voi olla olemassa jokin geeni, joka aktivoituu tietyn iän saavutettaessa ja sen jälkeen koivupanelointi yms. lapsuudessa pakkokatselutetut asiat muuttuvat miellyttäviksi. Tästäkö alkaa se matka takaisin lapseksi? Toivottavasti uuteen vaippaikääni on vielä matkaa.