Ryynien hyökkäys

Pitkäaikainen projektini on ollut saada arjen kaaos hallintaan. Lähinnä olen keskittynyt soimaamaan kaikkia muita täällä asuvia tavaroiden levittelemisestä joka ainoaan vapaaseen paikkaan. Vihdoin olen avannut silmäni kaiken tuon rojun ja roinan suhteen ja yllätys yllätys, suurin osa on minun itseni kotiin voittokulkueessa raahaamiani "löytöjä". Löydöissä ei sinänsä ole mitään pahaa ja suurin osa kaikista ostoksista on hankittu käyttöön ja tarpeeseen (tässä asiassa saatan muuttaa mieleni, kunhan tutustun tavaroihini uudelleen, sitä mukaa kun ne tuolta kasoista ja kaapeista esiin tulevat).

Joidenkin esineiden varsinainen käyttötarkoitus on siisteyttä, järjestystä ja selkeyttä edistävä mutta se muuttuu juuri päinvastaiseksi holtittoman keräilijän hallussa. Huutonauru on hieno sana. Sellaisen päästän nykyään keittiössä vitriinikaapin ohi kulkiessa. Kaappi on ääriään myöten täynnä peltipurkkeja, osa on jo evakossa eteisen kaapissa. Luonnollisesti tölkit ovat yhtä lukuunottamatta tyhjiä. Täydessä purkissa on kahvia, se on ostettu halvan tavaran kaupasta ja sille on kaapissa tilaa juuri ja juuri niin paljon, että oven saa vielä pienellä paineella kiinni. En edes erityisemmin pidä sen ulkonäöstä. Säilön siis tyhjää tilaa kaikissa muissa törpöissä! Ja jos törpöiksi lasketaan vielä keittiökaapiston päälle pesiytynyt emaliastioiden parvi, pääsen varmaankin laskemaan niissä olevan ilmatilan kuutioina. Jos osoittautuu, että ryynit tuottavat suurimman ongelman säilyttämisessä, voin helposti taltuttaa ryynien hyökkäyksen sulkemalla ne purkkeihin. Kätevää! Säilytykseen tarkoitettujen esineiden säilyttämisongelma kiteyttää tällaisen tavaravimmaisen perusdilemman.

Kaikki blogini kuvat ovat lavastettuja, tai ajalta ennen tavaramäärän kasvua. En ilkeä ihan kaikkea esitellä. Sisarellenikin lähetän kuvia vain siivotuista kohdista, tai rajaan kuvat niin, että taustalla näkyy vain mahdollisimman järjestyksessä olevaa asuntoa. Tarkoittaa yleensä paljas seinä ja kuvatessa olen mutkalla ettei kaaos vyöry etsimestä läpi. Eli alla kuva purkkikaapista kun pelti kolisi vasta kahdessa kerroksessa, tosin hallitsemattomana keräytymänä. Suunnitelmissa olisi järjestellä purnukoita joko värin tai jonkin muun tekijän perusteella. Tähän kyllä täytyy lisätä rinnalle nykyinen kuva, kunhan löydän taas tiedonsiirtokaapelin kameraan... Jonnekin tänne hyllylle sen laitoin, mutta minne?

Alitajuntani kai jauhaa jatkuvasti säilytykseen liittyvien ongelmien parissa. Sen sijaan, että olisin järjestellyt purkkikaappini ja vapauttanut sieltä tilaa oikeaan tarpeeseen päätinkin ommella isomman luokan "meikkipussin". Sehän saattaisi kadottaa jatkuvan tilanpuutteen ongelman. Yksi pussi nyt oikeasti olikin tarpeen, mutta sen tekeminen oli niin kivaa, että kynnet jo syyhyää toista tekemään. Palat ovat jo valmiiksi leikattuina, mutta vielä kimmeltää ajatus kolmannesta erikuosisesta. Onkohan tässä syntymässä uusi tyhjän tilan säilömisen tapa? Minne ajattelin pussikokoelman sijoittaa?

Ja koska en eläessäni ole saanut yhtään oikeasti omaperäistä ideaa, niin perusohjeen pussukalle hain toisesta blogista. Jahka opin linkittämään, laitan  kunnian loistavasta ideasta menemään kenelle kunnia kuuluu. Lopulliseen malliin vaikutti oma hölmöys noiden kangaspalojen mittasuhteissa. Satunnaisgeneraattori arpoi kuitenkin ihan käytettävän lopputuloksen. Tälläkertaa ei tullut purkamisen pakkoa, Yläosan kanssa tosin teki tiukkaa saada liian kapeaksi leikattu kangas riittämään saumoihin vetoketjun päihin saakka.

Eipä tuolla meidän remontoimattomassa vessassa kukaan kiinnitä väskyihin huomiota, kun seinällä komeilee edellisen asukkaan tervalla (!) maalaama palmu. Oli siinä aikoinaan myös aaltopahvista kookospähkinät mutta revin ne pois. Oman lisäykseni tein kun maalasin rungolle koiperhosen. Pesin pensseleitä kivimaalauksen jäljiltä ja rippeet roiskin seinälle jonkinlaiseksi mielenosoitukseksi. Kävin juuri kuvaamassa viimeisen otoksen kyseisestä kuvatuksesta. Kiusanhenkeä on vielä hankala kuvata kun joutuu seisomaan pöntöllä osittain lämminvesivaraajan takana, että koko komeus mahtuu mukaan. Siksipä poistin vessasta oven, että ilmestys pääsee oikeuksiinsa. Lähikuvasta ehkä huomaa kunka terva on hyvin epäkiitollinen päällyste, siihen tarttuu karvat. Muutenkin möhnä leviää lasten sormissa kaikkialle. Oli täällä muuten myös yhdet ovenpielet tervattu ja asukkailla kaksi poninkokoista koiraa... Voisikohan turkissomisteet seinissä olla seuraava trendi?

Ruuvasin vessapaperitelineen pois ja nyt lähtee yli kolme vuotta piinannut kammotus maalikerran alle. Laatat sinne on lopulta tarkoitus laittaa, mutta tuollainen pika-apu tulee todella tarpeeseen. Rupean oikeasti kirkumaan jos joudun vielä yhtenäkään aamuna pesemään hampaani "etelämeren tunnelmissa". Tunnustan kyllä, että inspiraatioon vaikuttaa myös se, että miehen veli perheineen on tulossa käymään. Edellisestä kerrasta (1,5 v sitten) ei ole oikein mitään näkyvää tapahtunut.

Ja vaikka sanoin kuvat lavastetuiksi, en kuitenkaan
sanomalehtien mainoksia valinnut tarkoituksella.

 Availin innokkaana maalipurkkeja ja ensimmäinen oli mielestäni mennyt pilalle. Muistutti lähinnä kaurapuuroa. Kiikutin ämpärin heti pakkaseen terassille. Vähän ajan kuluttua mies huikkasi keittiöstä, että se yks maali on sitten rouhemaalia. Hain vaivihkaa maalipöntön takaisin lämpimään.

Ei tuo lopputulos järin kaunis ole vieläkään, mutta helpotti kummasti saada tervat peittoon. Yleensä yritän välttää väliaikaisia ratkaisuja, ne kun saattavat jäädä pysyviksi pitkään. Nuoruuden aikaisella poikakaverillakin oli kotona saunanlauteet kuusesta. Ne oli rakennettu väliaikaisiksi remonttia tehdessä. Vielä kymmenenkin vuoden jälkeen niistä irtosi pihkaa takapuoleen. Toivottavasti laatoitus ja oikea vessaremppa pääsee meillä alkuun hyvin pian.