Autoni Tuhnu teki äkkikuoleman puolitoistaviikkoa sitten. Kesken jäi työmatka aamuruuhkajonossa metsäisellä taipaleella 40 kilometriä kotoa. Onneksi sain alamäen vauhdilla koslan linja-autopysäkille pois takana tulevan rekan edestä. "Jakopäänhihnanrattaan hampaat" olivat murtuneet (termit todennäköisesti aivan pielessä mutta kuulostaa vakuuttavalta). Korjaamon arvio laskusta 400-2000 euroa riippuen siitä hajosiko sylinterit samalla (tai jotkut muun nimiset ihmeosat). Ei siinä mitään, osasin minä hinausauton soittaa mutta tietenkin oli aivan kamala pissahätä. Jos auto jättää tielle metsäisellä osuudella, niin miksi ihmeessä juuri siinä kohtaa jossa on vain avoimia hevoshakoja ja talot ihan tien varressa. Ei mitään mahdollisuutta puskapissalle. Ketutti armottomasti ja seuraavaksi tietenkin alkoi myös sataa vettä. Voihan torttu. Siippa saapui pelastamaan ja vesisateessa siirrettiin sementtisäkit hylystä toiseen autoon. Ehdin vielä huoltoasemallekin ajoissa.

Tuhnu on edelleen korjaamolla. Onneksi selvisi ilman suurempia vahinkoja. Auto saa kuitenkin poistua muualle. Tasan vuosi sitten jäi myös työmatka kesken kun jarru- ja ohjaustehosteet katosivat motarilla 120 vauhdissa laturin hihnankiristimen jonkun osan irrotessa (tai jotain! Ihan outoja sanoja.). Mikä ihmeen maanantaikappale tuo auto on? Ja eikö nämä nyt ole sellaisia vikoja, jotka voi korjata sukkahousuilla, kun hihnoista puhutaan?! Toisaalta sukkahousuilla saattaa olla muutakin käyttöä jos joutuu ryöstämään pankin.

Eipä siinä, hankaluudet kuuluvat elämään. Viikonloppuna ajattelin lähteä seuraamaan mumman jalanjäljillä ja keittää äidiltä lainaamallani mehumaijalla puolukkamehua. Sain pussillisen puolukoita Toukon hoitotädiltä ja tämän mieheltä vastineeksi kipinäsuojukseen leikkaamastani graniittilaatan suikaleista. Aiemmin sain jo kanttarelleja.

Mehumaija on mitä ilmeisimmin alkuperäisessä pakkauksessaan vuodelta 1984. Onneksi paketissa oli myös ohjekirja. Tajusin nimittäin, että minulla ei oikeastaan ole mitään hajua, miten laite toimii tai mitä siihen mehuun sitten lisätään vai lisätäänkö. Mumman kanssa keitellessä keskityin enemmänkin siihen makeaan mössöön joka vaahtona kuorittiin pois. Vai olisiko se mumma keittänyt kuitenkin silloin hilloa? On niin kummallista kun nykyään neuvojen kysyminen toiselta ihmiseltä on jäänyt googlen jalkoihin. Mieluummin sitä jonkun henkilön kanssa juttelisi, mutta tuntuu, että on vaivaksi, kun yksinkertaisiin asioihin saa tiedon netistä. Kohtahan kaikki keskustelut kuihtuu, säästäkään ei voi puhua. Senhän näkee tunneittain ja paikkakunnittain Forecan sivuilta ja jos se ei riitä, voi katsoa webbikamerasta miltä vaikka Oulun Rotuaarilla näyttää.

Latasin marjat mehumaijan hedelmäkoriin (arvelin, että hedelmä ja marja voidaan tässä tapauksessa rinnastaa). Päätin perehtyä Marttaliiton sivuihin myöhemmin ja ryhdyin tekemään kirjanpitoa. Ja UNOHDIN ne marjat maijaan ja maijahan oli lämpimässä pöydällä. Olen luullut, että puolukka säilyy hyvin, mutta ei sekään liikoja kestä. Tuolla nuo ovat nyt käyneelle haisevia. Voisikohan niistä vaikka likööriä uuttaa kun viinakin olisi jo itsessään? Että sitä pitää olla laiskuuttaan tohelo. Kovin on kivikkoista välillä toteuttaa kodinhoidollisia ambitioitaan.