Tulipa mieleeni aikaisemmasta sukkispostauksestani käsimerkit. Minulla on jääkaapin ovessa muutama viittilöivä naishenkilö. Eleiden samankaltaisuus ja hahmojen voimakkuus viehättävät minua ja pidän näiden katselusta ja vertailusta. Mietiskelen usein päässäni näiden kuvien syntytarpeita ja kulttuurillisia sidoksia. Oikean käsivarren koukistelu ja heristely kuuluu myös omiin eleisiini. Ei mitään uhkaavaa tai haistattelua, useimmiten vain yleinen tarmon purkaus ja merkki siitä, että homma hoituu halutulla tavalla. Välillä kun sitä on olo kuin Peppi Pitkätossun ja Tarzanin lehtolapsella. Saattaapa sitä kuitenkin enemmän Maailman Vahvinta Nallea muistuttaa muskeleineen.
Vanhin kuva on postikorttikopio neuvostoliittolaisesta julisteesta vuodelta 1931. En osaa venäjää. Kyrilliset kirjaimet tunnistan, kiitos kahden keskenjääneen alkeiskurssin. Kortissa kuitenkin alhaalla teksti suomennettuna "Kohtaa kulttuuri" (tai sinnepäin), siinä akkoja patistetaan ulos takapajuisesta hämähäkinseittisestä keittiöstä harrastusten ja muun kulttuurin pariin. Kuvassa oikeassa ylänurkassa on tosiaan ristilukin seitti. Olen tunnistavinani rakennuksissa myös sanan tehdas. Tilasin tämän joskus Lenin museosta Tampereelta. Ihan vain siksi, että museokaupan sivulla suomennetaan tuo kortin lause: "Alas keittiöorjuus!". Koin tuolloin voivani yhtyä iskulauseeseen.
Pimeässä nyrkkipyykkävä nainen saa kannustusta lähtemiseen ovelle kurottelevalta. Taiteilija (G. Shegal) on piirtänyt ulospyrkivän naisen käden tapailemaan hieman oikean käden "heristelyä". Ele ei ole täysin yhtäläinen, mutta en usko tuon olevan sattumaa propagandajulisteessa. Naiset liikkeelle ja töihin ja yhteiskuntaa rakentamaan. Elettiin ensimmäisen viisivuotissuunnitelman aikaa. Tavoitteet olivat korkealla ja kaikki voimavarat haluttiin käyttöön. Mielenkiintoinen yksityiskohta kortissa on trangia tyyppinen keitin. Mitähän kasarissa porisee? Ei kai kahvia kun lautaset on esillä? Onko kuva pyykkituvasta ja viivyttiinkö siellä niin kauan, että ehti tulla nälkä? Kotona kai olisi ollut hieman isompi keittotila, tai sitten ei. Mielenkiintoisia lisäajatuskuvioita tutkittavaksi.
Seuraava kuva on jo kulttikamaa pop-kulttuurissa. Ihana ihana Rosie jääkaappimagneettina. Aamujeni pelastus silloin kun töihinlähtö ei niin huvittaisi tai joku tuntuu vaikealta. "Kyl tää tästä ja sinne vaan"- sanoo Rosie. Tämäkin yhdysvaltalainen juliste on alunperin tehty propagandaa varten, kannustamaan kotirintaman naisia hoitamaan "miesten työt". Rosie ei hahmona suurempia esittelyjä kaipaa. Tämän version lienee vuonna 1942 luonut J. Howard Millerin. Toisen Maailmansodan jälkeen länsimainen kulttuuri muuttui, kun osa tuolloin töissä käyneistä naisista jatkoi työskentelyä kodin ulkopuolella. Aika jäntevät käsivarret Rosie tytöllä.
Ja lopuksi vielä yksi haba-akka. Noh, tyttö sentään vielä. Emily the Strange 1990-2000-luvuilta. Ei mikään piiloagressiivinen, vaan ihan avoin heristely. Ottamatta kantaa siihen, perustuuko Rob Regerin Emilyn hahmo -70 luvulla luotuun Marjorie Sharmat:n ja Marc Simont:n Rosamund lastenkirjahahmoon, piirroskuvat ovat mielestäni mielettömän hienoja. En ole päässyt vielä ajatuskuvioissani niin pitkälle, että olisin miettinyt minkälaiseen kulttuurilliseen tilanteeseen ja miksi hahmo on syntynyt. Tyttöjen kapinaa "normaaliutta" ja kiltteyttä vastaan? En ehkä koskaan aiheeseen perehdy, mutta antaa Emilyn hosua hauiksineen siihen saakka, joukon jatkona jääkaapin ovessa.Rosie ja Emily ovat kovasti tuotteistettuja ja niihin törmää kaikkialla. Mitenköhän lienee pyykkimuijan kanssa muualla kuin länsimaissa? Kaikki "tyttöseni" ovat selvästi voimakkaita ja aikaansaapia naisia. Käsimerkkinä hauiksen näytteleminen on varmaankin ensisijaisesti voimanosoitus, mutta jos siihen liittää ylösalas liikkeen, taitaa se tarkoittaa eteenpäin menemistä. Kannustavasti hosuva kolmikko vahtii jääkaappiani.
