Kirjastokassi tulevalle kirjastontädille

Esikko on lähdössä tet-viikolle kirjastoon. Ammattinimike on siis täti. Ei ehkä heti kuitenkaan täysvaltainen ammattilainen. Samalla reissulla, kun tytär kysyi töitä, totesimme tarvitsevamme kirjastokasseja. Ja voi että äitivanhalla sykähti sydän kun tytär pyysi minua tekemään laukun itselleen. Vielä sekin jaksaa uskoa ja luottaa äiteen kykyihin, vaikka monella saralla on tuo totuuskin taidoistani paljastunut. Aika nopeasti jäin kiinni myös siitä, että ei minulla olekaan kolmatta silmää niskassa, jolla näen tottelemattomuudet ruokaa laittaessani.

Seuraavaksi sykähti sydän kauhusta kun tytär toivoi kassiin kuvaa Space invaders -pelistä. Olin ajatellut jotain hyvin yksinkertaista mallia ja jostain kivasta kankaasta. Minulle kiva tarkoittaa värikkäitä retrokankaita, mutta Esikon mielestä ne ovat kammottavan räikeitä rättejä. Lapsella oli musta toiveena ja onneksi, Orvokin pyynnöstä, en heittänyt vanhaa työessua raivausinnossani pois. Ainoa musta puuvillakangas mikä talosta löytyi. Vieläkin pyynnöstä liikuttuneena päätin edes yrittää. Mitä äiti ei lapsensa pyynnöstä tekisi (kun oikein imarrellaan). Osoittautui, että kuva soveltui täydellisesti applikoinnin harjoitteluun. Ja puuvilla on onneksi helppo materiaali verrattuna joustaviin.

56 käännöstä myöhemmin olin jo pikkasen pääsemässä jyvälle touhusta ja pikselipirulainen oli valmis. Annan itselleni anteeksi linjojen poikkeamat ja vinon "sarven". Innostuin touhusta niin, että päätin tehdä vuoriin Pacmanin. Hyvä ympyräharjoitus!

Pikkuvälkky on kuulemma väärän värinen, mutta ei se ehkä olisi valkoisena näkynytkään. 

Väsky valmiina

Pohjalle laitoin pahvivahvikkeen. Nyt siinä lukee vielä erään virvoitusjuoman logo, mutta ajattelin päällystää pahvin kontaktimuovilla ja kankaalla. Mitenkähän sen keksisi kiinnittää, ettei lähde irti jokakerta kun laukkua purkaa?

Jotain joutui taas purkamaan, mutta alan oppia, että se taitaa kuulua olennaisena osana ompelemiseen. Samoin kuin silitysrautani, joka elää uutta suosion aikaa. Ehdoton apuväline nyt näissä askarteluissa. Vuosikausia on rassu viettänyt yksin kaapissa. Jossain vaiheessa, muuton jälkeen en muuten edes löytänyt kapinetta moneen kuukauteen.