sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Täällä ollaan, vaikka pitkästä hiljaisuudesta olis saattanut luulla Hortensian horinoiden jo iäksi vaienneen. Hurja kissa, nimeltään Martta, tosin siirtyi tässä välissä ajasta ikuisuuteen ja sekös sai keski-ikäisen naisimmeisen parkumaan silmänsä turpeiksi ja kirkuvan punaiseksi. Kantelin sitä kissaa pentuna aamutakkini taskussa, kun arasteli koiraa. Toinkin sen alunperin kotiin siipalta salaa. Tai no, ei oikein voi sanoa kumman kissan, mutta alunperin menin yhtä hakemaan ja kaksi piilotin laatikkoon. Olisihan tuo ihanan luonteinen elukka saanut pidempään olla ilahduttamassa. Piha on kovin tyhjä ja kukkapenkin nukkumiskuopassa jo rikkakasvit ovat lähteneet kasvamaan.



Etteenpäin kaikesta huolimatta. Voi apua, koulut loppuivat! Tarkoittaa aivan julmettua jatkuvaa siivoamista. En ymmärrä, miten ihmeessä lapset voivat sotkea niin valtavasti? Järkevämpää tietenkin olisi ollut opettaa kakrut korjaamaan jälkensä. Ehkä he tänä kesänä oppivat. Apua myös sellainen asia, että Esikko lähtee kesätöihin toiselle paikkakunnalle. Joudun harjoittelemaan luopumista, joka on ihan varmasti joskus tulossa Esikon lähtiessä opiskelemaan. Siivoamisesta vielä, meillä on olohuoneen lattialla murusina näkkileipä. Päätin, että en varmasti sitä sieltä siivoa, kun on lasten jäljiltä. Muruset leviää jo keittiön puolelle ja tarttuvat ikävästi jalanpohjiin, mutta periksi en anna. Siivotkoon itse. Toivottavasti hoitavat tämän kesän aikana.

Eilen urakoitiin Siipan kanssa selkä auringosta punaisena puutarhan kimpussa. Voikukat saavat jäädä nurmikkoon, ei tuota määrää hullukaan jaksa nyppiä. Kokonaisen kottikärryllisen jälkeen ei ollut havaittavaa eroa. Olkoon. Täten julistan voikukat nurmella pakollisiksi.

Sieniäkin tuli peratessa vastaan. Äitiii! Mitäs sieniä minä ryytimaassani kasvatan?



Lapsia ilahdutin tekemällä ämpäriin saippuakuplien tekemistä varten fairy sekoituksen. Pyykkipoikakorilla sai upeita kuplarykelmiä aikaiseksi. Samalla nesteellä pesaisin kirsikkapuun kirvoista. Suihkupullo oli kateissa, joten heittelin korilla kuplia puun päälle. Näytti varmasti naapureista hullun hommalta. 



Buddhalta on talvella pää räjähtänyt, sitä on ollut liikkeellä. Minulla on muuten ongelma. Käytin nuppineulaa avatakseni suihkulähteen suuttimen reiän. Nyt en kuollaksenikaan muista, minne neulan laitoin. Toivottavasti astun siihen kesän aikana itse. Neulan etsiminen puutarhasta on aika toivottoman tuntuinen tehtävä.


Lisäys: Hah, nuppineula löytyi! Oli pudonnut shortsin lahkeeni saumasta (mihin sen pujotin) ja tuli vastaan taapertaessa näitä mantuja.