Vihreä peukalo keskellä kämmentä

Käyskentelin aamutuimaan puutarhassa ja huomasin, että kirsikka oli avannut valtaisan kukkameren. No ei todellakaan! Kuvassa ainokainen kukka, minkä rassukka oli saanut aikaiseksi, sekin vaillinaiseksi syöty. Kirvat ovat näemmä hyökänneet ja puu kituu muutenkin. Jäniksetkin ovat mussuttaneet puuta talvella ja oksanpäät ovat tuollaisi töpöjä. Huomioikaa myös erittäin ruohottunut koristekivialue. Kaukana on japanilainen harmonia, organisointi ja seesteisyys tästä risusta. Jotain kai täytyy tehdä.

Naurattaa toisen kärsimys. Istutettaessa oli hieman eri mielikuva keväisestä loistosta.

Viikonloppuna laitoin emaliastiat käyttöön. Istutin niihin orvokkeja ja pari markettaa. Tarkoituksena on sijoittaa näitä kuistille ja kesäkeittiöön. Ryhmäkuva täytyi kuitenkin ottaa ensin. Minun kannattaisikin keskittyä tällaisiin helppoihin hoidettaviin. Juuri ja juuri taidot riittää kastelemiseen. Onneksi töissä on parina puutarha-alan asiantuntija, jolta voi vaivihkaa kysellä neuvoja kasveista. Koskahan työkaveri kyllästyy ja tulee tänne hoitamaan puutarhan kukoistukseen? Toiveikkaana odottelen.

Ah, ma olen vallan uupunut! Henkisellä tasolla lähinnä. Nyt se on todellakin täällä, keski-ikä. Olen ostanut elämäni ensimmäiset tarjoiluastiat kahvipöytään. Ja tasseja myös. Kahviastiasto vielä uupuu, täytyy kerätä voimia ja vetää henkeä terävästi, että kestää kyseisen koettelemuksen. Kaikki tämä Esikon rippijuhlien vuoksi. Päivittäin tulee mieleen asioita jotka vielä odottaa tekijäänsä tai hankkijaansa. Eipä silti, onnistuneet hankinnat ovat kivoja. Iloa tuotti paikalliselta kirpputorilta löytyneet Nanny Stillin Riihimäen lasille suunnitteleman kehrä-sarjan tarjoilulautaset. Enkä kyllä surrut yhtään myöskään löytämiäni edullisia lasisia apila leipälautasia. Sensijaan pirusti ottaa päähän taannoinen kameran kuljettaminen työmaalla. Objektiivin välissä on hiekkapölyä ja laite joko toimii tai ei toimi, mielensä mukaan. Toivottavasti pääsen ottamaan kohtapuoliin kuvat hankinnoista.

Rumuuden estetiikka toimii taas. Tuo kehrä sarja on ihan viime viikkoihin saakka ollut mielestäni vähän vastenmielinen ja elähtänyt, niitä on tullut nähtyä elämänsä. Käsittämättömästä syystä ja jonkin voiman vaikutuksesta, eräänä päivänä vain näin astian aivan toisin. Varmaankin vain oikeasti katsoin sitä pitkästä pitkästä aikaa. Monelle muullekin esineelle on käynyt samoin. Toisaalta voi olla olemassa jokin geeni, joka aktivoituu tietyn iän saavutettaessa ja sen jälkeen koivupanelointi yms. lapsuudessa pakkokatselutetut asiat muuttuvat miellyttäviksi. Tästäkö alkaa se matka takaisin lapseksi? Toivottavasti uuteen vaippaikääni on vielä matkaa.

Arkea

Nyt on viisaudenhamas poissa! Helppo ja nopea toimitus, kaikki etukäteisjännittäminen meni aivan hukkaan. Aamusella käväisin vielä toiveikkaana varmistamassa terveyskeskuksesta, että poskiontelontulehdus ei poistoa haittaa (toivoin, että haittaisi ja aika täytyisi perua). Eivät löytäneet otsaonteloita skannatessaan muuta kuin tatin otsasta. Kipu kuulemma johtui ontelon alipaineesta... Yleensä kyllä tuntuu päässä olevan ylipainetta, onneksi ei sentään tyhjiö tullut tutkimuksissa ilmi. Hammaslääkäri antoi röntgenkuvat mukaan. Nyt voin toteuttaa siitä suunnittelemani taulun eteiseen. Ehkä kuitenkin luovun ideasta.

Töissä on ollut kiireistä. Onneksi on ollut suurimman osan ajasta hienot ilmat. Perjantaina kylläkin satoi koko päivän ja tuli päästeltyä muutamiakin kuivia perkeleitä tuuleen ja sateeseen kieppumaan. Ne olivatkin ainoat kuivat asiat. Tietenkin juuri silloin oli tarpeen rämpiä sementinsekaisessa massassa. Liuskekiviterassihan siitä kuitenkin muodostui lopulta. Työvaatteet saivat niin sakean kuorrutteen, että puhdistin niitä puukolla raapien. Taitaa olla ihan tulenkestävät pöksyt kun sementti on jähmettynyt kuituihin. Kameraa en kiikuttanut mukanani, se kun tuppaa ottamaan nokkiinsa pölystä ja kosteudesta. Täytyy lisätä kuva tänne kun saan sellaisen napattua.

Kamerasta löytyi sentään yksi kuva edelliseltä työmaalta, yleensä nuo jää ottamatta. Raput ja muuri olivat yksi osa kohtalaisen kokonaisvaltaista muutosta kasveineen. Kiva projekti.

Luksusta äitienpäivänä

Ah autuutta! Heräsin jo kello kuusi hiljaiseen taloon ja olen saanut pyöriä  rauhassa tietokoneella kahvin kera koko aamun. Aika hyvä äitienpäivälahja sanon minä. Ihan luksusta. (Tietenkin lasten onnittelut, kahvinkeitot ja kortit ovat erittäin tärkeitä ja mieluisia. Lisäsin tämän sivuhuomautuksen ja itsestäänselvyyden sitä mahdollisuutta silmällä pitäen, että lapsukaiset lukaisevat kirjoituksiani, terkkuja vaan.) Mietin tässä kolme ja puoli tuntia myöhemmin, että pitääkö minun nyt hiippailla takaisin peittojen alle ja teeskennellä nukkuvaa? Yksi lapsista on yökylässä, kaksi on teininukkujia ja unta riittää iltapäivään, nuorin ei taida vielä tajuta mitään herättelemisistä äiskänpäivänä. Saattaa olla, että joutuisin vetelemään pitkään niitä koiranunia. Nämä juhlalliset aamuherätykset ovat viime vuosina venyneet aina vain myöhäisemmäksi. Saattaa olla, että aamukahviperinne on meillä tullut tiensä päähän. Olen vapaa liikkumaan makuuhuoneesta äitienpäivä aamuna!

Iltatähti heräili juuri, tästä alkaa taas äidin päivä. Hyvää äitienpäivää kaikille asianosaisille!

http://ekortti.hs.fi/juhlapaivat/aitienpaiva
Kortin ehtii vielä lähettää tästä linkistä!

Hiekkalaatikko

Jipii, tapahtuupa Hortensian tontillakin vaihteeksi jotain! Iltatähdeltä puuttui vielä hiekkalaatikko ja mitäs ei äidit lapsensa puolesta tekisi. Ideatasolla olen laatikkoa miettinyt jo pitkään. Kissat ja roskat pitää lootasta saada pysymään ulkona, lelut ja hiekat sisällä. En ole kovin mielistynyt tonttien sopukoissa erinäisten viilliintyneiden puskien suojissa oleviin tarpeettomiksi käyneisiin ja ränsistyneisiin hiekkalaatikoihin. Niistä tulee jotenkin tosi surullinen olo. Siis niistä käyttämättä jääneistä ja jo lähes maahan kaatuneista, joita kukaan ei kuitenkaan pura pois. Nyt olisi sitten lapselle leikkipaikka varattuna terassin alla, kannella suojattuna ja leluloota myös.  Eikä tarvitse sitten vuosien päästä myöskään purkaa. Oleskelupuolellekin jäi tilaa pöydälle penkkeineen. Pieni madalluskaivaminen ja suodatinkangas puuttuu vielä. Niin ja sitten se kansi. Sitä täytyykin hieman mietiskellä vielä. Jos emme olisi Siipan kanssa rakentaneet terassia rytinällä kahdessa päivässä, niin olisin madaltanut tuota kantta tukevaa kaulusta niin, että sinne mahtuisi vielä tukitapit joiden varassa kansi makaa. Ei tarvitsisi aina lakaista hiekkoja pois kaulukselta ja kansi mahtuisi silti sulkeutumaan terassilautojen tasalle ja olisi sormiturvallinen. Nyt pitänee suunnitella kansi niin, että kyseiset ominaisuudet ovat siinä. Katsellaan vielä mitä tuleman pitää. Terassin "harjakaiset" vietettiin vappuna ja kyllähän lava oli ihan toimiva. Viimeistelyt ovat siinäkin vielä kesken ja kaiteet puuttuvat mutta jahka tässä muilta töiltä ehtii. Öljyt ehdittiin onneksi laittaa hyvän sään aikaan.

Tontilla kasvaa yksi sinivuokko. Tosin se haluaa olla erilainen nuori ja osa kukista on valkoisia. Sehän on varustautunut hyvin alkaviin lätkämatseihin! Nyt äkkiä töihin! Valmiin laatikon kuvat laitan myöhemmin.