Rinteitä ja ritareita

Välinehuolto toimi. Tällä elämänsä ainoalla
kirpparilöydöllä mies voiteli laudan.
Kunnon nokialainen laite.

Vuoden sitkein keski-ikäinen epäonnistuja (jolla on ruma tukka ja kamala pipo)-palkinnon saa Hortensia! Itsesuojeluvaiston puutteesta kielii heikolla hetkellä miehelleni antamani lupaus harjoitella lumilautailua. Luvattu mikä luvattu ja olen tällä viikolla raahustanut joka ikinen päivä naama enemmän tai vähemmän nutturalla pikkulasten sekaan harjoittelurinteeseen. Mies sanoi, että siellä on AINA PALJON aikuisia naisia harjoittelemassa. No enpä nähnyt yhtäkään muuta. Pikkunappulat laskivat muutaman harjoittelumäen ja siirtyivät isoon mäkeen. Minä höyläsin loivaa rinnettä edestakaisin ja lähinnä takapuolellani. Alleviivasin kurjuuttani käyttämällä epäonnistunutta pipontekelettä. Uskon vakaasti rumuuden estetiikkaan ja siihen, että tarpeeksi kauan kun näkee jonkin ruman esineen, sille tapahtuu jonkinlainen taika ja ruma alkaa näyttää kauniilta. Vai miten muuten voidaan selittää 80-luvun kampaukset tai sähkönsiniset jumppatrikoot? Ensi viikko vielä rinteessä ja sitten olen lunastanut oikeuden olla laskematta koskaan enää, jos en tahdo. En kyllä osaa sanoa sattuuko vai pelottaako lautailu enemmän. Maanantaina täräytin ahterini täysikuu-kontaktilla rinteen ainoaan jäiseen kohtaan. Helppo huomata, että luutuminen on täysikasvuisen tasolla, kun päälaessa asti sattui. Itsesäälissäni luulen, että mursin häntäluuni. Olkoon kipeä, kunhan ei rupea kasvamaan. Kaikenlaisia suojavarusteita tuli mietittyä samalla kun keräilin arvokkuuteni rippeitä hangesta piponi vierestä.

Olen kovasti viehättynyt ritareista. Tähän saakka olen intohimoani kyseenalaistanut, koska kyseessä ovat sotaan ja tappamiseen liittyvät hahmot. Minulle ritarit eivät edusta linnanneitojen suosion tavoittelua tai turnajaisten juhlahumua. Nyt tulin siihen lopputulokseen, että mielenkiintoni koskeekin haarniskojen edustamaa suojaa ja turvaa. Mielelläni olisin rinteeseen pukeutunut kokopanssariin tai rengashaarniskaan. Tosin rautavaatteen paino olisi varmasti antanut aivan liian kovan vauhdin. Liikkumisen jäykkyys olisi pysynyt samalla tasolla.

Haarniskoituja hahmoja on meille kerääntynyt jo pienimuotoisen kansainvälisen selkkauksen verran. Kirppislöydöistä mielestäni hienoimmat ovat "tinasotilasritarit". Mitä lienee muutaman kopeekan matkamuistoja itäisestä naapurista ja osa rikkinäisiäkin. Kuitenkin ulkomuodoltaan todella kauniita. Pidä kovasti esimerkiksi hevosten yksityiskohdista ja muotojen "pehmeydestä". Mieleen tulee venäläisten ja neuvostoliittolaisten taiteilijoiden runsaat kuvitukset kansantarinoihin. Kuvan ottamisen jälkeen kipaisin takaisin kirpputorille ja hain sinne jääneen puolikkaan ratsuväestä joukko-osastonsa jatkeeksi.

Yksi tinasotilas hyökkää eri aikakaudelta kuularuiskua vetäen ja panosvöitä raahaten. Hän sai siirron toiselle rintamalle, pois ritarihyllystä. 

Kuvassa vallitsee pimeä keskiaika. Ehkä olisi ollut syytä käyttää salamaa.

Olin kerran häissä, joissa teemana oli keskiaika. En muista söimmekö yhteisistä kulhoista tai kanankoipia luusta kiinni pitäen ja lattialle sylkien (tuskin, koska tuollaisen luulisi muistavan), mutta koristelut ja juhlaväen asut olivat hienot. Kuulin muutama vuosi sitten työkaverilta, että hänkin oli osallistunut samankaltaisiin teemahäihin. Kirjaston poistomyynnissä tuli vastaan mielenkiintoinen kirja. En kyllä osaa sanoa, mitä ajattelin tällä tehdä. Kiva sitä on selailla, mutta toteutukset todennäköisesti jäävät toisille. Tässä olisi vaatetusvihjeitä teemahäihin ja tietenkin roolipeleihin tai vastaaviin harrastuksiin. Jostain, itselleni vielä epäselvästä syystä, nuo kengät kiinnostavat minua. Ehkä sellaiset voisi joskus teettää. Itsellä ei kyllä taidot nahan työstämiseen riitä.

Itse olen ajatellut, että jos joskus PÄÄSEN naimisiin, häiden teemaksi tulee Tähtien Sota-elokuvat. Ei, en aio olla Leia. Tytöllä on aivan liian vähän päällään joissain kohtauksissa. Minä haluan olla Jabba the Hutt. Älyttömän kätevää kun asuna voi olla maastokuvioinen makuupussi ja henkilökohtaisen rasvan silloisesta määrästä riippuen, enemmän tai vähemmän lisätäytteitä. Aion maata oikoisenaan sohvalla ja kun ojennan käteni, joku kiikuttaa siihen juomamaljan tai syötävää. Ja mitään morsiamenryöstöjä ei sitten tarvitse (trukilla) järjestää.

Ostinpa tänä syksynä jotain uutenakin. Iltatähdelle hieno Småfolkin ritaripaita. Keskimmäinen tytär toi eilen muovisen kilven leikkeihin. Olisiko näillä eväillä seuraavan sukupolven ritari-ihailija syntymässä?