Pää-asiaa ja pottia peitoksi

Voi itku! Tiedättekö tunteen kun käy kampaajalla ja lopputulos ei ole yhtään sitä mitä olisi halunnut? Lohduton olo. Mietin, että lopputulos ei ainakaan mene huonommaksi jos lisään räväkän värin. Kyllä vaan meni. Loistan tuolla talven valkoisuudessa neon-punaisena, mikäli sellainen väri edes on olemassa. Toisaalta nyt en tarvitse turvaliiviä. Autoilijat tosin voivat sokaistua väistäessään. Mikäköhän neljänkympinkriisi tämäkin karsea värivalinta oli?

Vastentahtoisesti leikatun otsatukan lisäksi minulle ei sovi mitkään pipot. Yritin hätäpäissäni väsätä kuontalon peitoksi jonkinlaisen päähineen. Pieleen meni tämäkin yritys. Liian leveä ja liian matala. Pakko purkaa! En kyllä jaksa vaivautua, menköön odottamaan uutta inspiraatiota tilkkulaatikkoon. Onneksi tein ensin kokeiluversion säästääkseni mieluisampia kankaita jos myssy ei malliltaan päähäni käy.

 Pipontekeleen muodosta tulikin sitten mieleeni Finelin emalinen tattikulho. Kulho on suurin ja rakkain löytöni. Olin haaveillut kyseisestä esineestä pitkään kun olin nähnyt siitä kuvan jossain sisustuslehdessä ja ihastellut netistä löytämiäni kuvia. Uskomatonta kyllä, löysin itselleni himoitsemani astian kierrätyskeskuksen ilmaishyllystä. Olin niin onnellinen, että vati matkasi kotiin apukuskin paikalla turvavöissä ja olisin halunnut nukkua sen kanssa. Nythän voisin käyttää sitä päähineenä. Ehkä se päässäkin ilahduttaisi yhtä paljon kuin joka kerta kun näen sen, Ihana esine!

Keskimmäinen tyttäreni ehdotti, että leikkaan pipoon jalanreiät ja puen ne Iltatähdelle pikkuhousuiksi. Kieltämättä valkoisesta joustofroteesta kyhätty tekele muistuttaa vaippaa.