Iih ihana kangas (ja sata sen kaveria)!

Hortensian tönössä ei ole tarpeeksi ikkunoita. Riittävästi kyllä valaistustarpeeseen, mutta omistamieni verhojen roikottamiseen ne eivät riitä. Jostain itselleni hyvin vieraasta syystä, olen suunnattoman ihastunut kankaisiin. Varsinkin 70-luvun kirkkaisiin painokuviollisiin (Miten tyttömäistä ja viittaisi edes alkeellisiin kodinhengetärtaitoihin, joita minulla ei todellakaan ole!).  Erityisesti pidän Anneli Airikka-Lammen Fin-Helenille tekemistä kuoseista. Onni potkaisi Hanttipatun akkaa viimeisenä työpäivänä ennen kesälomaa. Töissä loppui tekeminen työmaaorganisoinnin ongelmien vuoksi ja hyppäsimme työparin kanssa autoon ja kiersimme kaikki mahdolliset lähimaaston (eivät niin kovin lähellä) Fidat. Kaikenlaista mahottoman kivaa tarttui matkaan mukaan, muun muassa Sarviksen neliskulmaisia astioita, jotka jo jätin hyllyyn mutta palasin yläkertaan hakemaan mukaani. Ja sitten se reissun päälöytö myös. Meinasi itku tulla, kun kangaskasasta pilkisti haaveilun kohde. Ihana ruukkukukka-kangas. Ruskeana minulla tällaista on jo ennestään, mutta pala on pieni ja osittain rasvatahrainen. Pitääkin muuten muistaa kokeilla sappisaippuaa tyykiin, sekun on osoittautunut sangen oivalliseksi aineeksi. Raaka mustikkakin lähti keltaisesta joustofroteesta. Mielestäni tuon yhdistelmän puhtaaksi saamista voi jo pitää saavutuksena. Verho on suunnattu aika selvästi keittiöön tai sitten lasikuistille. Meidän keittiön väritykseen se ei sovi ja verantaa ei ole. Mikä ihme hulluus saa ihmisen ostamaan kaappiin tavaraa, jolle ei todennäköisesti ole käyttöä? En kyllä kankaasta luovu, enkä siitä toisesta erivärisestä, on vain niin ihania ja herättelee jotain outoja lämpöisiä tunteita sydänalassa. Käsittämätöntä, mitä keski-ikä ihmiselle tekee! Ruskeapohjainen rasvatahrainen kangas on kyllä harkinnassa lyhentää kapaksi ja käyttää ylijäämä kassimateriaaliksi. En ole malttanut lähteä verhoa vielä saksimaan mutta nyt olisi materiaalia tuossa sinisessä ja vielä jäisi kaapin kätköön jälkipolvilta turvaan vanhuuden varaksi.

sarviksen muovilautasia

Lisäksi löytyi vielä Erik Koldin lievästi muhjoutunut purkki.
Poikkeuksellisesti purkki pääsi oikeasti käyttöön sokeriastiaksi.

Toinen erityisen mieluisa kirpputorilöytö eiliseltä on Finlaysonin pussilakanakuvasto vuodelta 1975, viimeinen vuosi, kun PMK (Puuvillatehtaitten myyntikonttori) oli kuvassa mukana. Pieni liparehan tuo on, mutta ensinnäkin pysynyt ihan priimakuntoisena ja suurinta iloa tuottaa tekstit, joissa kerrotaan kunkin kuosin kohdalla kaikki tuolloin valmistuksessa olleet värit. Auttaa kankaitten ajoittamisessa. Ihana ihminen oli tämän opiskelupapereihinsa säästänyt.

Tässä iloksenne samanhenkiset. (Kuvat suurenevat klikkaamalla.):

Finlaysonin kuvasto vuodelta 1975

apilakangas ja sydänkangas, ihanat retrokuosit

Optista omenaa minulla on kellanoranssina (vähän hankala väri määritellä). Sen ajoittamiseen ei tämä mainosläpyskä auttanut, olisiko uustuotantoa? Sellaista myös olen tässä mietiskellyt, että mitenköhän päin suunnittelija on alunperin kuvion ajatellut? Joissain (saattaa olla useimmissa) näkemissäni tuon aikaisissa kuvissa omena on tikku alaspäin. Kuten tuossa pussilakanassakin. Nykyään taitaa immeiset ripustaa kankaan niin päin ikkunaan, että tikku on ylöspäin. Tosin poikkeuksiakin olen nähnyt esimerkiksi käsitöissä. Ken tietää kertokoon jos jaksaa, saatanpa itsekin joskus yllättää itseni ja hankkia jostain tietoa lisää.

Samasta kansiosta edellisen kanssa löytyi myös Sokoksen mainos, jossa myös on kuvia kankaista. Tässä nimineen. Valmistaja  finncotton. "Mallaa" olen monesti ihastellut, mutta en vielä saaliikseni saanut.

Pakko laittaa tähän kankaisiin liittymätön kuva. Tästä vain tulee niin lapsuudenkoti mieleen. Äidin silitysrauta ja mankeli ja kaikki muukin näyttää tutulta.

On se kyllä mahtavaa, että jotkut säästävät kuvastoja ja mainoksia. Itse en ole koskaan tajunnut, mutta sisareni Kaunokki on muistaakseni ajankuvaa tallettanut joidenkin postimyyntikuvastojen muodossa. Toisaalta onni, että on olemassa edes jokin asia jota en "kerää".

Lisäys: Kuvasin tuon Sokoksen mainoksen kokonaisuudessaan (no lihaosaston jätin pois). Tässäpä näitä. Suurenevat napsauttamalla. Jouduin ottamaan kaksi kuvaa per sivu kun mainos on tuollainen "foliokokoinen" tai jotain sellaista, minä näistä termeistä tiedä. Mutta kuvat siis hieman ärsyttävästi toistavat samoja asioita. Koittakaa kestää.