Tsiiisööös minkälaiset esirähinät oli rippijuhlia varten! Siivoamista löytyi kyllä jokaisesta nurkasta (ja keskeltä lattiaa). Äiti rynni avukseni muutamia päiviä ennen juhlia, eikä niinkään avuksi, taisi olla äiti joka tätä soittokuntaa siivousurakassa johti. Talosta tuli puhtaaksi nuoltu. Niksivinkki muuten siivoukseen, vetäisin pikamaalauksen eteiseen (pelkäsin, että ex-anopin kolttu ei soinnu räikeän vihreään), eipä tarvinnut pestä sormenjälkiä ovenpielistä ja pölyt listojen ja oven päältä lähti maalarinteipin mukana. Kätevää! Mieluummin maalaan kuin siivoan eikä aikaakaan taida enempää kulua. Tästä lähtien vieraiden joka käyntikerralla on eriväriset seinät. Saapahan nuo maalinloputkin pois varastosta.

Maalasin muutakin ennen juhlia. Kirppislautashyllystä tuli valkoinen. Päälle mahtuu muutama peltipurkeistani. Tein siivoustauolla mielestäni upean kirpputorilöydön, maailman kauneimman peltipurkin! Löytämisen ilo on kyllä hieno kokemus, hetkittäin sitä pitää itseään onnekkaana. Lintutörppö on mielestäni aivan omaa luokkaansa purkkirintamalla, sijoituspaikkaa täytyy miettiä vielä, että ei huku massaan. Toisaalta tässä elämäntapakaaoksessa kaikki hukkuu massaan. Mutta ehkä sitten siinä tulevaisuuden mummolassa, jota ilmeisesti jo valmiiksi rakennan on asiat kohdillaan ja kaikki paikallaan.

Rippijuhlaurakointi ulottui myös puutarhaan. Ihanaa, sain sinnekin apua. Trimmausta, perkaamista, siistimistä, istuttamista ja mullan lisäystä olisi riittänyt isommallekin porukalle mutta meidän pihalla häärännyt tehopakkaus hoiteli kaiken yksin. Kyllä nuo ammattilaiset osaavat! Nyt on siistiä ja seesteistä, kunnes villi luonto taas kerää voimansa ja hyökkää vesiheinineen ja muroineen jostain multapenkinkulmasta ja heittää puolinelssonilla minut kontalleen rikkaruohoja nyppimään. Epäilen vahvasti yhtä kukkapenkkiäni sisäsiittoiseksi. Akileia on tehnyt täysin omituisen kukan. Olisiko se risteytynyt viereisen rehun (ailakki??) kanssa? Onkohan mielikuvitukseni liian vilkas. Olen kyllä kuullut, että akileiat risteytyvät helposti keskenään, mutta että toisen lajin kanssa, en tiedä. 

Äiti ja isä  kuvassa oikealla ja jälkikasvu keskellä?

Puutarhassa Siippa ja Isähahmo laittoivat terassinkaiteet ja kesäkeittiön valokatteen valmiiksi. Kaikkea mahdollista muutakin ja välillä meinasi perhesopu järkkyä, kun odottelin herrojen panostusta sisäsiivoukseen. Eipä lopulta toteutunut pihajuhlat. Rippisunnuntai valkeni (tai ei siis valjennut) harmaana ja heti kirkosta päästessä satoi kaatamalla. Niin tyypillistä. Ei käyskentelyä ja vapaata seurustelua puutarhassa vaan istuatöröttämistä keittiön pöydän ääressä. Onneksi on juhannus heti perään, ei mennyt hukkaan huhkiminen eikä ehdi vielä kaaos syntyä.

Kesäkeittiön pergolaseinä. Villiviini ei ole vielä ehtinyt kasvaa näkyviin.

Meillä vietetään poikkeuksellista juhannusta. Ei ole remontointi tai puutarhanrakennus aikomuksia. Lisäksi poikkeuksellisesti on lämmin eikä sada. Pitkään himoitsemani juhannusruusu on vihdoin pihassa ja kukassa. Istun tämän päivän tuijottamassa sitä. Juhannuksesta minulle tulee aina mielikuva Äiteestä ja Isähahmosta pussihyppelemässä kilpaa sisarustensa kanssa kesäolympialaisissaan pitkin tannerta. Hyvää juhannusta kaikille, viettotavasta huolimatta. Hellittäkää hetkeksi.