Eräänä aamuna kuitenkin heräsin ja huomasin, että nyt on tullut luettua netistä jokaikinen murha, suuronnettomuus, surullinen elämäntarina, nälänhätä, kummitustarina, epäreiluus, julmuus, itsesyttyminen ja kuolleista herääminen. Samoin kuin, nyt on tullut katsottua ihan jokainen kissavideo, feissarimoka ja pelattua se viimeinenkin peli, jossa näytöllä putoaa valopilkkuna virtuaalinen karkki. Aika jatkaa eteenpäin ja jättää murehtiminen, lamaannus ja itsesääli taakseen. Huomioida hereilläoloaikanaan vähän muutakin kuin oma napa, joka sijaitsee näkökentän keskellä, kun roikottaa päätään kyyristyneiden hartioidensa jatkeena. Ai helkutti, kun nostaa päätään, täällähän on muitakin ja kokonainen maailma (myöskin harmaana päivänä).
On hienoa huomata, että moni asia saa taas hymyilemään ja nauramaan, suunnittelemaan tulevaisuutta, ärtymään ja perustelemaan mielipidettään, keksimään uusia mahdollisuuksia käsitöihin ja nukkumaan hyvin.
Yritin kaikkeni, että olisin tullut näkymättömäksi. Kävikin niin, että ystävystyin kesän aikana uusien ihmisten kanssa, sisko ei lakannut ottamasta kontaktia ja äitikin motkotti soittelemattomuudesta tarpeellisissa määrin.
Onnellinen maanantai, tämä on jotain uutta pitkästä aikaa. Kohta taas päivittelen täällä tyhmyyttäni noissa rättikässä jutuissa, happamilla mausteilla tietenkin :).
(ps: Minä selvisin!)