Iih ihana kangas (ja sata sen kaveria)!

Hortensian tönössä ei ole tarpeeksi ikkunoita. Riittävästi kyllä valaistustarpeeseen, mutta omistamieni verhojen roikottamiseen ne eivät riitä. Jostain itselleni hyvin vieraasta syystä, olen suunnattoman ihastunut kankaisiin. Varsinkin 70-luvun kirkkaisiin painokuviollisiin (Miten tyttömäistä ja viittaisi edes alkeellisiin kodinhengetärtaitoihin, joita minulla ei todellakaan ole!).  Erityisesti pidän Anneli Airikka-Lammen Fin-Helenille tekemistä kuoseista. Onni potkaisi Hanttipatun akkaa viimeisenä työpäivänä ennen kesälomaa. Töissä loppui tekeminen työmaaorganisoinnin ongelmien vuoksi ja hyppäsimme työparin kanssa autoon ja kiersimme kaikki mahdolliset lähimaaston (eivät niin kovin lähellä) Fidat. Kaikenlaista mahottoman kivaa tarttui matkaan mukaan, muun muassa Sarviksen neliskulmaisia astioita, jotka jo jätin hyllyyn mutta palasin yläkertaan hakemaan mukaani. Ja sitten se reissun päälöytö myös. Meinasi itku tulla, kun kangaskasasta pilkisti haaveilun kohde. Ihana ruukkukukka-kangas. Ruskeana minulla tällaista on jo ennestään, mutta pala on pieni ja osittain rasvatahrainen. Pitääkin muuten muistaa kokeilla sappisaippuaa tyykiin, sekun on osoittautunut sangen oivalliseksi aineeksi. Raaka mustikkakin lähti keltaisesta joustofroteesta. Mielestäni tuon yhdistelmän puhtaaksi saamista voi jo pitää saavutuksena. Verho on suunnattu aika selvästi keittiöön tai sitten lasikuistille. Meidän keittiön väritykseen se ei sovi ja verantaa ei ole. Mikä ihme hulluus saa ihmisen ostamaan kaappiin tavaraa, jolle ei todennäköisesti ole käyttöä? En kyllä kankaasta luovu, enkä siitä toisesta erivärisestä, on vain niin ihania ja herättelee jotain outoja lämpöisiä tunteita sydänalassa. Käsittämätöntä, mitä keski-ikä ihmiselle tekee! Ruskeapohjainen rasvatahrainen kangas on kyllä harkinnassa lyhentää kapaksi ja käyttää ylijäämä kassimateriaaliksi. En ole malttanut lähteä verhoa vielä saksimaan mutta nyt olisi materiaalia tuossa sinisessä ja vielä jäisi kaapin kätköön jälkipolvilta turvaan vanhuuden varaksi.

sarviksen muovilautasia

Lisäksi löytyi vielä Erik Koldin lievästi muhjoutunut purkki.
Poikkeuksellisesti purkki pääsi oikeasti käyttöön sokeriastiaksi.

Toinen erityisen mieluisa kirpputorilöytö eiliseltä on Finlaysonin pussilakanakuvasto vuodelta 1975, viimeinen vuosi, kun PMK (Puuvillatehtaitten myyntikonttori) oli kuvassa mukana. Pieni liparehan tuo on, mutta ensinnäkin pysynyt ihan priimakuntoisena ja suurinta iloa tuottaa tekstit, joissa kerrotaan kunkin kuosin kohdalla kaikki tuolloin valmistuksessa olleet värit. Auttaa kankaitten ajoittamisessa. Ihana ihminen oli tämän opiskelupapereihinsa säästänyt.

Tässä iloksenne samanhenkiset. (Kuvat suurenevat klikkaamalla.):

Finlaysonin kuvasto vuodelta 1975

apilakangas ja sydänkangas, ihanat retrokuosit

Optista omenaa minulla on kellanoranssina (vähän hankala väri määritellä). Sen ajoittamiseen ei tämä mainosläpyskä auttanut, olisiko uustuotantoa? Sellaista myös olen tässä mietiskellyt, että mitenköhän päin suunnittelija on alunperin kuvion ajatellut? Joissain (saattaa olla useimmissa) näkemissäni tuon aikaisissa kuvissa omena on tikku alaspäin. Kuten tuossa pussilakanassakin. Nykyään taitaa immeiset ripustaa kankaan niin päin ikkunaan, että tikku on ylöspäin. Tosin poikkeuksiakin olen nähnyt esimerkiksi käsitöissä. Ken tietää kertokoon jos jaksaa, saatanpa itsekin joskus yllättää itseni ja hankkia jostain tietoa lisää.

Samasta kansiosta edellisen kanssa löytyi myös Sokoksen mainos, jossa myös on kuvia kankaista. Tässä nimineen. Valmistaja  finncotton. "Mallaa" olen monesti ihastellut, mutta en vielä saaliikseni saanut.

Pakko laittaa tähän kankaisiin liittymätön kuva. Tästä vain tulee niin lapsuudenkoti mieleen. Äidin silitysrauta ja mankeli ja kaikki muukin näyttää tutulta.

On se kyllä mahtavaa, että jotkut säästävät kuvastoja ja mainoksia. Itse en ole koskaan tajunnut, mutta sisareni Kaunokki on muistaakseni ajankuvaa tallettanut joidenkin postimyyntikuvastojen muodossa. Toisaalta onni, että on olemassa edes jokin asia jota en "kerää".

Lisäys: Kuvasin tuon Sokoksen mainoksen kokonaisuudessaan (no lihaosaston jätin pois). Tässäpä näitä. Suurenevat napsauttamalla. Jouduin ottamaan kaksi kuvaa per sivu kun mainos on tuollainen "foliokokoinen" tai jotain sellaista, minä näistä termeistä tiedä. Mutta kuvat siis hieman ärsyttävästi toistavat samoja asioita. Koittakaa kestää.

Isin paidasta shortsit ja t-paita

Minulla on tuore ihastus! Uusi ompelukone! Jaksoin odotella kokonaisen työviikon, ennekuin avasin paketin. Lauantaina ehdin jo ottaa singerin pöydälle, mutta testaus jäi ihan vähäiselle. Siippa oli viemässä Orvokkia ja Taimia "mumman työ" ja tuleva purkutyöläinen, Touko, näpytteli omia ohjelmiaan masiinaan, kun sen pöydälle nostin. Kone ei ole mitenkään hieno tai erikoinen tai oikeastaan en edes tiedä onko riittävä vai ylimitoitettu taidoilleni. Arvalla valitsin, kun entisen kanssa meni sukkulat ristiin siihen malliin, että voisi jo kirvestä näyttää. Vanha surruttaja on ihan halvin mahdollinen ja Esikko joskus ompeluksissaan sai sen niin takkuun, että koko alalangan kotelo tuli ulos. Takaisin kun laitoin, en osannut kohdistaa säätöjä enää oikein. Suora ommel on tullut napinläpisäädöllä ja siksakki joustolla, kaikki muut hävisivät. On kuulkaa mahtavaa kun uusi kone tekee juuri sitä mitä pitääkin.

Sunnuntaina pääsin sitten kunnolla kokeilemaan laitetta. Löysin kirppikseltä Siipale t-paidan, tai hihatonhan tuo varmaankin oikeammin on. Selvisi heti ensimmäisellä kokeilulla, miksi ihan bränikkä paita oli myynnissä. Kokolappu ei pitänyt ollenkaan paikkaansa. Siippa oli kunnon napapaitainen kasarikesämies pukineessa. Jonkinlainen pallukka on tuon Siipan keskivartalon vallannut. Tuskin se raskaana on, toivottavasti ei ainakaan, mutta saattaa olla jonkinlaista keskivartalon lihasten liikakasvua. Ärsytti, että taas on yksi ylimääräinen käyttämätön rätti kaapissa viemässä tilaa. Varsinkin kun oma kirpparimyyjän urani käsittää yhden myyntiviikon. Tuli sitten mieleeni käyttää muuten ihanan värinen trikoo Toukon ompeluksiin.

Malttamaton kun olin, piti ompeluvaiheeseen päästä nopeasti. Yksinkertainen shortsikaava paidanhelmalle ja sopivan kokoinen t-paita yläosan päälle ja sakset viuhumaan vapaamuotoisesti. En ole kovinkaan suuri teksti-paitojen ystävä, mutta tässä pelasti väri, josta on tullut yksi lempiväreistäni ja hillitty kirjasintyyppi. Lisäksi sanoma on ihan ok. Mietin aluksi, että olisin tehnyt shortsit niin, että teksti olisi toisessa lahkeessa, alkaisi takaa ja päättyisi edessä. Mutta, koska olin varannut t-paitakankaaksi myös vihreää traktoritrikoota, jonka sävy kerrankin sopi juuri eikä melkein tähän kankaaseen, päädyin yksivärisiin shortseihin. Niitä voisi sitten yhdistellä molempiin paitoihin. Lisäksi en tiennyt tuleeko tuosta yläosasta käytettävää pelkillä sivusaumoilla, ilman hihojen istuttamista. Tekstiosan olisi sitten mukavampi uhrata mappi-öööhön kuin yksivärisen. T-paidan "kuva" on kyllä masun päällä, mutta yllättävän hyvin toimii nuo hihat. Ihan kelpo hiekkalaatikkopaita, vaikka teksti tulikin hieman vinoon. Mitäs pienistä. Kuvissa myös näyttää, että paita kinnaisi kainaloista mutta ei oikeasti niin tee. Kantelin Toukoa ja unohdin vetäistä paidanhelman suoraan ennen kuvien ottamista. Olisipa kiva jos kätköistä löytyisi joku itselle tärkeä, mutta käyttämättömänä oleva paita. Siitä saisi silmäniloa itselle mukulansa päällä. Harmillisesti ompelusessio loppui ennenkuin traktoripaita valmistui. Lanka loppui! Uskomatonta, kun on uutta konetta odotellut ties kuinka kauan. Pitänee väsätä paita loppuun iltapuhteina tällä viikolla, koska pe alkaa LOMA ja muuta ei mukaan pakata kuin hellevaatteita. Vai pitäisikö ne sadekamppeet ottaa sen takia, että ei sitten varmasti sada?

Tästä tulossa t-paita shortseille kaveriksi.

Lisäys: Sitä piti sanomani, että oli kyllä maailman helpoimmat shortsit (ja t-paita tietenkin myös) kun käytin housujen lahkeisiin isin t-paidan helman valmiit saumat. Surrur ja valmis. Muutamalla saumalla. Taitaa olla huijaamista koko tekele mutta tekemisen iloa silti siitä seurasi. Instant ompelus isomman tekemisen ajan puutteessa :).

Kirppareilta kotiin raahattuja

Että tällaisia purkkeja ja emalikulhoja tälläkertaa. Vaikka koko blogi sai alkunsa tyhjän tilan varastoimisen ongelmastani. Olen parantumattomasti koukussa. Marianne ja marimint purkit ovat kulkeutuneet kotiin erinäisistä paikoista. Finelin hyväkuntoiset kulhot löytyivät juhannuksena itsepalvelukirppiksen samasta pöydästä edulliseen hintaan. Muodon vuoksi mietiskelin niiden ostamista, olen yrittänyt estää punaisen hyökkäystä keittiööni, mutta oikeutin oston miettimällä, että tuleehan se joulukin joskus. Eipä punaiseen väriin joulua tarvitse, ennestäänkin emalipatoja ja kahvipurkkeja töröttää kaapin päällä juurikin punaisena. Purkit ja kissanaulakko tulevat joskus saamaan paikkansa Toukon huoneesta. Sinne onkin jo kokonainen sisustusarsenaali varattuna, remontti saisi vihdoinkin alkaa.


Pistää vihaksi kun kauniit kesäpäivät ovat olleet kortilla. Ainakin omaan vapaa-aikaan rajoittuvat. Sunnuntaina pääsi sentään paistattelemaan. Tietenkin poltin selkäni lapsia rannalla uittaessani. Paha paikka, olisi pitänyt pysyä omassa pihassa.

Pioni on aukeamassa.

Epäsuotuisa nurmikonpituus mölkylle, laiskat eivät pääse pelaamaan nurmikentälle. Työ ennen huvia.

Kissa ja kissanminttu