perjantai 22. kesäkuuta 2012

Tsiiisööös minkälaiset esirähinät oli rippijuhlia varten! Siivoamista löytyi kyllä jokaisesta nurkasta (ja keskeltä lattiaa). Äiti rynni avukseni muutamia päiviä ennen juhlia, eikä niinkään avuksi, taisi olla äiti joka tätä soittokuntaa siivousurakassa johti. Talosta tuli puhtaaksi nuoltu. Niksivinkki muuten siivoukseen, vetäisin pikamaalauksen eteiseen (pelkäsin, että ex-anopin kolttu ei soinnu räikeän vihreään), eipä tarvinnut pestä sormenjälkiä ovenpielistä ja pölyt listojen ja oven päältä lähti maalarinteipin mukana. Kätevää! Mieluummin maalaan kuin siivoan eikä aikaakaan taida enempää kulua. Tästä lähtien vieraiden joka käyntikerralla on eriväriset seinät. Saapahan nuo maalinloputkin pois varastosta.

Maalasin muutakin ennen juhlia. Kirppislautashyllystä tuli valkoinen. Päälle mahtuu muutama peltipurkeistani. Tein siivoustauolla mielestäni upean kirpputorilöydön, maailman kauneimman peltipurkin! Löytämisen ilo on kyllä hieno kokemus, hetkittäin sitä pitää itseään onnekkaana. Lintutörppö on mielestäni aivan omaa luokkaansa purkkirintamalla, sijoituspaikkaa täytyy miettiä vielä, että ei huku massaan. Toisaalta tässä elämäntapakaaoksessa kaikki hukkuu massaan. Mutta ehkä sitten siinä tulevaisuuden mummolassa, jota ilmeisesti jo valmiiksi rakennan on asiat kohdillaan ja kaikki paikallaan.




Rippijuhlaurakointi ulottui myös puutarhaan. Ihanaa, sain sinnekin apua. Trimmausta, perkaamista, siistimistä, istuttamista ja mullan lisäystä olisi riittänyt isommallekin porukalle mutta meidän pihalla häärännyt tehopakkaus hoiteli kaiken yksin. Kyllä nuo ammattilaiset osaavat! Nyt on siistiä ja seesteistä, kunnes villi luonto taas kerää voimansa ja hyökkää vesiheinineen ja muroineen jostain multapenkinkulmasta ja heittää puolinelssonilla minut kontalleen rikkaruohoja nyppimään. Epäilen vahvasti yhtä kukkapenkkiäni sisäsiittoiseksi. Akileia on tehnyt täysin omituisen kukan. Olisiko se risteytynyt viereisen rehun (ailakki??) kanssa? Onkohan mielikuvitukseni liian vilkas. Olen kyllä kuullut, että akileiat risteytyvät helposti keskenään, mutta että toisen lajin kanssa, en tiedä. 




Äiti ja isä  kuvassa oikealla ja jälkikasvu keskellä?

Puutarhassa Siippa ja Isähahmo laittoivat terassinkaiteet ja kesäkeittiön valokatteen valmiiksi. Kaikkea mahdollista muutakin ja välillä meinasi perhesopu järkkyä, kun odottelin herrojen panostusta sisäsiivoukseen. Eipä lopulta toteutunut pihajuhlat. Rippisunnuntai valkeni (tai ei siis valjennut) harmaana ja heti kirkosta päästessä satoi kaatamalla. Niin tyypillistä. Ei käyskentelyä ja vapaata seurustelua puutarhassa vaan istuatöröttämistä keittiön pöydän ääressä. Onneksi on juhannus heti perään, ei mennyt hukkaan huhkiminen eikä ehdi vielä kaaos syntyä.

Kesäkeittiön pergolaseinä. Villiviini ei ole vielä ehtinyt kasvaa näkyviin.



Meillä vietetään poikkeuksellista juhannusta. Ei ole remontointi tai puutarhanrakennus aikomuksia. Lisäksi poikkeuksellisesti on lämmin eikä sada. Pitkään himoitsemani juhannusruusu on vihdoin pihassa ja kukassa. Istun tämän päivän tuijottamassa sitä. Juhannuksesta minulle tulee aina mielikuva Äiteestä ja Isähahmosta pussihyppelemässä kilpaa sisarustensa kanssa kesäolympialaisissaan pitkin tannerta. Hyvää juhannusta kaikille, viettotavasta huolimatta. Hellittäkää hetkeksi.



lauantai 9. kesäkuuta 2012

suodattimia ja suodattamista

Nyt on kuulkaa tyhjä olo! Olen paljastanut vanhan ja maailmanlaajuisesti levinneen salaliiton. Autostani oli tullut ihan tuhnu kiihtymään. Vaikka kuinka kenki kaasua kiihdyttääkseen, vauhti ei vain kasvanut. Moottorin ääni muistutti esihistoriallisen kasvissyöjän kaihoisaa ja matalaa lemmenhuutoa jättiläissaniaispuskassa kun viriilimpi uros vei sen verevimmän brontoneidin. Bensankulutuskin oli niin suurta, että tankkialus rahtasi yhden laivallisen viikossa pelkästään minun koslaani varten. Siippa tuli hätiin ja toi uudet sytytystulpat ja ilmansuodattimen. Olen suhtautunut tietynlaisella kunnioituksella miesten "autojen rassaamiseen" ja pitänyt sitä kaikin puolin monimutkaisena. Niin se varmasti osittain onkin, mutta jotkut hommat voivat näköjään olla helppojakin. Ilmansuodattimen vaihto vastasi vaikeusasteeltaan pölypussin vaihtamista imuriin ja tulppien korvaaminen uusilla oli jotain hehkulampun tai sulakkeiden uusimisen tapaista. Pienoinen pettymys. Jälkeenpäin ajatellen, olisi todellakin pitänyt tunnistaa moottorin ääni samaksi, kuin tukkoisen pölynimurin falsettiin kohoava honottava ulina.

Vaikka uusien asioiden oppiminen on mukavaa, on syytä varoa, mitä mainostaa osaavansa. Siinähän saattaa jatkossakin joutua hommiin. Siippakaan ei millään opi pesemään neuleita kutistamatta niitä. AHAA! Tämähän on suunniteltu juttu! Jos silloin tällöin mokailee hommassa, sitä ei enää pyydetä tekemään. Kaaraan pitäisi ilmeisesti vaihtaa myös öljynsuodatin. Se kuulostaa niin sotkuiselta työltä, että saattaa joutua lakkaamaan kyntensä ja pyytää alfaurosta hoitamaan asian ettei kynsilakka lohkeile. Jäähdytysnestettä ja öljyä sentään suostun lisäämään.

Ja se salaliitto: "Vaimo, menen autotalliin korjailemaan autoa." tarkoittaa "Vetäydyn omaan rauhaani tekemään omia juttujani pakoon imurointia ja pyykkikonetta, tee sä ne kun ovat tylsiä hommia."

Kumman suodattimen vaihdat mieluummin? Omassa rauhassa oluen ja hyvän musiikin kera vai armottomassa kiireessä kontillaan roskaisella lattialla, perunaveden kiehuessa hellalle ja jälkikasvun apinoidessa taas jossain kehitysvaiheen turbulenssissa?




lauantai 2. kesäkuuta 2012

Vanhi nuorus

Vaikka kirsikkapuu taipui faunan hyökkäyksen alla ja on matkalla kohti kuolemaansa, Ikäneito-omenapuu jaksaa kukkia. Omppopuu tosin tekee kukkia ja satoa enää joka toinen vuosi, mikä on suuri helpotus. Vanha rouva kun ei hedelmissään kitsastele. Tänä vuonna näyttäisi vielä siltä, että kukkia on tavallistakin enemmän. (Miksi muuten iäkästä kuvaava sana on vanhus? Sehän voisi olla samaa sarjaa lapsi ja nuori sanojen kanssa. Vanhi. Tai sitten lapsus, nuorus ja vanhus. Taitaa taas olla turhaa pään käyttöä tällaisten ajatusten pyöritys.) Varauduin jo syksyä varten ja kyselin äidiltä mehumaijaa lainaan. Josko sitä jaksaisi (osaisi ja saisi aikaan) paneutua sadonkorjuuseen ja säilömiseen.



Kaikkien kukkien mielestä juuri tämä oksankohta on paras

Itsetunto kohdillaan. Oksa haluaa olla isona kuten sammaleinen esi-isänsä.


Kesäkeittiön pergolaseinä maalattuna mutta ilman valokatteita.
Puusta on kasvanut kunnioitettavan kokoinen.


Terassiöljyn värivalinta on mielestäni onnistunut. Värisävy on poro, mutta enpäs muista öljyn merkkiä. Täytynee tarkastaa jostain jos viitsin tai muistan. Hassukissa läähättää kuvassa kuumuudesta. Nyt kun katsoo ulos tuohon vihmovaan vesisateeseen ja kylmyyteen, ei voisi uskoa, että viikko sitten oli helle.


Lupailen usein lisäillä kuvia jostain aiemmin mainitusta. Ylläri! Nyt teen oikeasti niin! Töissä Altan liuskekivistä tehty terassi ennen saumaamista. Rajattu kuva, koska raksahässäkkä vyöryy silmille heti kuvan ulkopuolella. Jahka etenemme, saattaa olla että muistan laittaa kuvan laajemmasta kokonaisuudesta. Mutta ei sitä koskaan tiedä.